Blogin luomisen vaikeudesta - älä hätäile!

Sää: Aurinkoinen, täydellinen lenkki-ilma
Soundtrack: Lady GaGa: Bad Romance

Nonni. Luomistyö ois nyt about siinä vaiheessa kuin Jumalan hommat olivat tiistaina. Ja kyllä oli helppoa! Tai sitten ei. Idioottivarma ja helppo työkalu blogin luomiseen on edelleen keksimättä, idioottivarmat systeemit kun eivät edelleenkään ota huomioon idioottien kekseliäisyyttä. Tai sitä paniikin ja ahdistuksen määrää, kun pitäisi pinnistellä itsestään ulos vartin verran keskittymiskykyä ja ajatella samalla. Ei ole helppoo niinku!

Kas näin helposti, nopeasti ja kivuttomasti käy blogin luominen:

Vaihe 1: "Luo Google-tili"
Olin jo melkein valmis ja täytellyt tunnollisesti kaikki tiedot riveille, kun hoksasin että siinä sivun yläreunassa tosiaan lukee noin. "Luo Google-tili". Ei "Luo Blogger-tili". Sillä lailla, turhaa säätöä salasanojen keksimisen ja turvasanojen kanssa...ensimmäinen ahdistuskohtaus. Kirjauduin siis sukkelasti sisään Google-tilini kautta.
Vaihe 2: Keksi nimimerkki
Tässä kohtaa luovuuden virta kohtasi ensimmäisen majavapadon. Pyörittelin päässäni kaikki mahdolliset typerät nimentekeleet Justiinasta Pioniin. Äkkiä sain päähäni, että ehkä nimimerkkini pitäisi kääntyä sujuvasti myös lontoon murteelle, eihän sitä ikinä tiedä vaikka innostuisin maailmanvalloitukseen ja alkaisin blogata englanniksi. Siitä seurasi jo sen sortin ahtauma ajatuksissa, että karhun kakkatappikin istuu vähemmän tiukassa. Lopulta kyllästyin rääkkäämään aivojani lauantaiaamuna ja pöllin nimen kaulimeltani, joka vahtii keittiötäni ja pitää tuttavapiirin miesväen kurissa ja nuhteessa. Hulda Ykkönen on sen luokan julkkis, että jos saan fanipohjaani kasvatettua edes puoleen siitä mitä em. hurjimuksella, saan olla onnellinen...
Vaihe 3: Keksi blogille nimi ja valitse ulkoasu käyttäen kätevää mallinsuunnittelutyökalua
No niinpä niin. Blogin nimi syntyi kuin itsestään, mutta nuo käteväksi ja helppokäyttöiseksi (täysin valheellisesti) mainostetut työkalut ovat yleensä ärsyttävimmästä päästä. Tällainen täysin lahjaton urpo tuudittautuu siihen uskoon että helppoa on, ja yleensä onnistuu söhrimään homman taitavammin kuin yksikään normaalisti ajatteleva, ei-panikoiva ihminen joka sitä idioottivarmaa tekelettä on testannut. Ties vaikka olisivat testanneet Intiassa samassa tehtaassa kuin VR:n helppokäyttöisten ja toimintavarmojen lipunmyyntiautomaattien softa testattiin.
Olis pitänyt arvata, että Bloggerin kätevä työkalu on ihan samaa luokkaa. Siinä siis näppäränä tyttönä klikkailin kivoja fontteja ja värejä ja klikkasin vielä jokaisen asetuksen muuttamisen päätteeksi tunnollisesti "Tallenna monimutkaiset (sitä ne olivatkin, toim. huom) muutokset"-palkkia. Kun pääsin toiseksi viimeisiin säätöihin, ihmettelin miksi asetukset eivät kuitenkaan olleet muuttuneet. Kappas, siinä missä mielestäni oli lukenut "Tallenna muutokset", seisoikin "Tyhjennä muutokset". o_O Ne hyväkkäät olivat laittaneet tyhjennystoiminnon tyrkylle! Ja mitä avuton, datavehkeistä hengenahdistusta saava ääliö sitten muuta tekee kuin klikkaa ensimmäistä tyrkyllä olevaa nappia, luki siinä sitten mitä tahansa? Ahdistuessa menee luetunymmärtäminen viemäristä alas, ja hiirenklikkailu sekä entterinhakkaaminen rauhoittaa. Minua ainakin. Jos ei rauhoita, niin onpahan jotain tekemistä kun niitä jälkiä taas korjailee. Itse asiassa, kun nyt tarkemmin mietin, juuri tällä metodilla olen oppinut valtaosan taidoistani.

Mutta siis miksi, oi MIKSI ei asioita lähtökohtaisesti suunnitella niin yksinkertaisiksi että vähän (paljon) törpömpikin tajuaa? Jo Linnunradan Käsikirjakin tiesi että jotkin asiat on hyvä ilmaista SUURIN RAUHOITTAVIN KIRJAIMIN ja minun mielestäni sanoman voisi varustaa myös ta-vu-vii-voil-la jos kyse on jostain lyijykynää monimutkaisemmasta asiasta/vehkeestä.
Todelliset arkielämän idiootit testieläimiksi! Nouskaamme järkevien ihmisten sorron ikeen alta!