Lahjattomat treenaa - joulushoppailusta

Sainpa eilen postissa paketin. Siinä tuli sekä anopin, Murun että minun joululahjat. Kyllä, lahjon myös itseni koska olen ollut niin reipas ja kiltti tyttö. :D
Aiemmin olen jo löytänyt ystävälleni A:lle lahjan, joten ostettava on enää oikeastaan äidin ja kummityttösen lahjat. Kaiken olen tähän mennessä löytänyt alennusmyynneistä tai käsityöharrastajilta ja toistaiseksi rahaa on mennyt todella vähän.
Aloin syyskuussa kirjoittelemaan Joulukirjaan ajatuksia ja ideoita myös lahjoista, jotta ehdin kautta rantain udella ihmisiltä mitä nämä saattaisivat olla mieltä minun lahjaideastani. Agenttihattu on ollut päässä jo monta kertaa, kuulkaas!

Moni tuntuu kammoksuvan ajatusta siitä, että joulushoppailun voisi aloittaa jo syksyllä. Vähintään yhtä moni tosin kammoksuu myös ruuhkaa ja rahanmenoa, jota se myöhässä aloittaminen teettää...aika lailla pattitilanne, eikös?

Mitä jos tänä jouluna yrittäisit tehdä asiat itsellesi helpoksi ja suorittaa suunnitelmallista shoppailua hyvissä ajoin?

Kannattaa alkaa ajoissa utelemaan mitä läheiset tarvitsevat. Mieti mitä he arvostavat, harrastavat, mistä he ovat puhuneet ja miltä heidän kotinsa näyttävät. Kun olet ihan tavallisella kauppareissulla vaikka Anttilassa kynttilöitä hakemassa, katso ympärillesi. Käy tonkimassa alenurkkauksia ja -laareja. Plaraa läpi verkkokauppojen alet ja kamppikset. Muista myös divarit, antiikki- sekä osto- ja myyntiliikkeet joista wanhaa arvostaville voi löytyä aarteita.
Anna lahjojen "tulla luoksesi", nauti ja ota rauhassa; älä turhaan juokse tuskanhiki niskavilloissa höyryten epätoivoisesti etsimässä viikkoa ennen H-hetkeä. Usko pois, läheisesi eivät pidä sinua yhtään parempana ihmisenä minkään itsekidutuksen ansiosta. Lähinnä todennäköisesti ärsyttävänä.
Uskon että moni olisi ihan hiukan onnellisempi ihminen kun lahjat olisi jo marraskuun loppuun mennessä ostettu ja jopa pakattukin - voi rauhassa keskittyä muihin joulupuuhiin ja heittää stressiä vesilinnulla. Tai jollain muulla käteensopivalla, mikäli a) vesilintua ei nyt juuri ole käsillä tai b) kyseinen otus ei ole halukas osallistumaan heittotoimintaan.

Yksi hyvä käyttötapa puolisolle/kumppanille on lykätä tälle osa lahjaostoksista tai ainakin niiden miettimisestä/toteuttamisesta, kummassa tämä nyt sattuukaan olemaan pätevämpi. Olemme Murun kanssa jakaneet vanhempien lahjonnat niin, että miä hoidan äitit ja Muru iskät. Tosin voipi käyä niin, että päädyn kuitenkin ainakin miettimään isäni lahjan jos nyt en hankkimaan sitä - Muru on vasta toista joulua kelkassa ja ihan sataprosenttisesti ei ole luottaminen siihen "kyllä mies tietää mitä kaikki muut miehet haluu lahjaksi"-filosofiaan...we shall see what we shall see. Luottoni on kyllä lähes järkkymätön tässä asiassa.


Leppoisia ostoshetkiä!
-Hulta

Se Alkuperäinen Prosenttijengi - NYT joulukakku tekeytymään!

Joulukakku on meillä vähän niinku sellainen pakkopulla. Miellyttävä, hyvänmakuinen ja ihanan mehevä pakkopulla, jota ilman joulu ei oikein tule. Sillä on nimikin: Prosenttikakku. Prosenttikakku sen takia, että siinä olevaa alkoholimäärää ei voi enää promilleissa mitata, ja siivun jälkeen kannattaa miettiä lähteekö auton rattiin...

Prosenttikakku syntyi eräänä jouluna toistakymmentä vuotta sitten isäni ja minun sekoilun seurauksena. Olimme eräänä lokakuisena iltana isoäidin luona tekemässä jouluruokia, ja jossain kohtaa rallia isoäiti toi eteemme lehtileikkeen jossa oli hedelmäkakun ohje. Sellainen piti tehdä. Vähän vaan vaikutti tylsältä reseptiltä - vain pari desiä hedelmiä, ei ollenkaan pähkinöitä ja 2 rkl konjakkia. Kaksi ruokalusikallista! Tämähän vaati luov(aa hull)uutta, ja pienen yllyttämisen ja riekkumisen seurauksena pian meillä oli 7 dl kuivahedelmää likoamassa sekalaisissa alkoholijuomissa. Silloin muistaakseni kävimme varkaissa isoisän konjakki- ja lakkalikööripulloilla. Tuli hyvää. 

Siitä sitten lopulta kakku muuttui joulun pakolliseksi herkuksi, ja äidin kanssa aloimme sitä yhdessä leipomaan ja juottamaan. Yleensä puheluitten lomassa aina lokakuun jälkeen tulee kysyttyä onk kakku muistettu juatta? Aika juoppo kakuksi nimittäin, parin kuukauden ajan viikon-parin välein vaatii huikat. Kakku on hiukan tavallista murokakkua työläämpi, mutta yksinkertainen tehdä. Tuloksena on mehukas, pehmeä ja tiivisrakenteinen kakku joka sulaa suussa. Hik. NIIN vaivan arvoinen!

Kakkuun sopii melkein mikä tahansa alkoholi. Kerrankin on erityisen hyvä syy tyhjennellä pullonpohjia kaapeista joutumatta tissuttelemaan. Marja- ja hedelmäliköörit, rommi, maustetut votkat, viski, bourbon, konjakki, kaikki käy. Vana Tallinnaa kakulle juottanut nimeltämainitsematon äitini tosin teki aikamoisen rikoksen hedelmäkakkuja kohtaan, joten yrtti- ja kahviliköörit kannattaa unohtaa. Kokeiltu on, ei toimi.

Hedelmien ja pähkinöitten kohdalla pätee sama sääntö, lähes kaikki käy. Banaanilastuja, cocktailkirsikoita, pakastekuivattuja marjoja tai maapähkinöitä en välttämättä lähtisi kakkuun lykkimään. Kovin sitkeät hedelmät ja kovat pähkinät kuten manteli kannattaa silputa pieneksi jotta suutuntuma pysyy kivana.

Karpalo, luumu, omena, päärynä, aprikoosi, mansikka, taateli, papaija, rusinat, viikuna, sukaatti, appelsiininkuori, tuossa omat suosikkini. Lisäksi sokeroituja tai kuivattuja kirsikoita kannattaa laittaa, niistä tulee kivaa väriä ja mainiota makua. Kookos, ananas ja mango sopivat myös kakkuun, mausta tulee silloin vähän eksoottisempi - liottamiseen voisi tällöin käyttää limevotkaa, Passoaa ja kookosrommia. Jos olet oikein seikkailunhaluinen, voit lisätä taikinaan teelusikallisen jauhettua inkivääriä tai kanelia. Superseikkailija metsästää Punnitse&Säästä-kaupasta sokeroitua inkivääriä ja laittaa sitä kuivahedelmien kanssa likoamaan. Suosittelen erityisesti jos lähdet Karibianmeren makuja jahtaamaan...

Tästä lähtee, seuraa ensimmäinen vaihe Operaatio Joulukakussa:

Kuivattuja hedelmiä ja marjoja

Alkoholia

Kannellinen rasia

Pilko 4-6 dl hedelmiä ja marjoja rasiaan, peitä alkoholilla ja sulje rasia. Pidä jääkaapissa päivä tai pari viikkoa, riippuen siitä miten nyt satut jaksamaan ja ehtimään leivontahommiin. Kestää kuukausienkin liottamisen jos oikein laiskottaa.

Toinen vaihe:

Iso kakkuvuoka, mielellään silikoninen ja torvimallia. Jos ei-silikoninen niin voidellaan ja jauhotetaan. Niin ja uunia 175 asteeseen.

Sit aletaan sotkea keittiötä!

Otamme esiin:

200 g voita huoneenlämpöisenä

2,5 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

3 munaa

1 rkl vaniljasokeria tai 2 tl vaniljaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

liotetut hedelmät - säästä liotusliemi!

1-1,5 dl karkeasti rouhittuja pähkinöitä ja manteleita

mahdollisesti jopa 100 g rouhittua tummaa suklaata

Vaahdota voi ja sokerit, sekoita jauhot, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää 2 munaa voi-sokerivaahtoon hyvin sekoittaen, sitten puolet jauhoista, viimeinen muna ja puolet kevyesti valutetuista hedelmistä (kevyesti valutettu=nosta esim. reikäkauhalla liotusnesteestä suoraan taikinan joukkoon). Sekoita. Sitte loput jauhot, sekoitus, loput hedelmät sekä pähkinät ja vielä hiukan pyöräytellään. 

Kipataan taikina vuokaan ja paistellaan uunissa kypsäksi - kypsä meinaa että kun tuikkaa tikun kakun paksuimpaan kohtaan, tikkuun ei tartu taikinaa. 

Taikinaa tulee hedelmämäärän ansiosta paljon, mutta se ei kohoa yhtä paljon kuin normaali kakku joten ei huolta jos tuntuu vähän täydeltä. Vuoan voi täyttää 3/4 täyteen. Jos taikinaa jää paljon yli, voit tehdä minikakun tai muffineja testitarkoituksiin. ;) Ja aikaa menee vähintään tunnin verran, joten kovin kiireessä ei kannata alkaa.

Kun kakku on jäähtynyt puolisen tuntia, kumoa se varovasti vuuasta ja anna jäähtyä täysin. Pese ja kuivaa sillä aikaa vuoka. Kippaa jäähtynyt kakku takaisin vuokaan ja valuta hedelmien liotusliemi tasaisesti kakun päälle. Anna vetäytyä pari tuntia, kumoa kakku pois vuuasta ja lykkää esim. peltirasiaan leivinpaperipalan päälle. Sulje rasia ja laita viileään paikkaan. Viileä tarkoittaa paikkaa jossa lämpö on mielellään jonkin verran huoneenlämmön alle, mutta ihan jääkaappi tai auringonvalolta suojattu paikkakin käy.

Vaihe kolme:

Juota kakkua viikon-parin välein. Yleensä kakku juo ainakin reilu puoli desiä yhdellä kulauksella. Liruta kakun päälle pikku hiljaa jotain alkoholia sen verran mitä kakku imee. Jos siitä valuu jotain, ni liikaa meni. Siinä tapauksessa seisota kakkua puolisen tuntia talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen päällä jotta ylimääräinen neste imeytyy pois eikä tee kakun pohjasta möhjöä. 

Juota kakku viimeisen kerran viikko ennen tarjoamista. Ja muista varoittaa vieraita prosenteista!

-Hulta

Viski

On se hienoa, kun valvontaviranomainen on hereillä ja skarppina. Kauppojen itsepalvelukassoilla väitetään alkoholin menevän kassoilta läpi ilman valvontaa - mitä nyt aina ikärajavalvottavan tuotteen osuessa ostoksien sekaan kassapääte ei siirry maksutoimintoon ennen kuin myyjä on käynyt paikan päällä tapahtuman hyväksymässä. Valviralle tämä ei mene jakeluun.

Nyt Valvira, tuo väsymätön vihikoira, on kääntänyt katseensa Olut- ja Viskimessujen ja bloggaajien suuntaan. On se hyvä, että sensuuria harrastetaan sillä olishan tuo nyt ihan vallatonta jos viskiharrastajien korviin kantautuisi tieto tällaisesta tapahtumasta!

Tämän kunniaksi kerron lempiviskeistäni. Maistoin viskiä ensimmäisen kerran äitini lasista 16-vuotiaana. Oli lämmin kesäinen iltapäivä ja istuimme melkein-isäni Timon pihatammen alla rupattelemassa. Äiti näytti nauttivan suuresti lasinsa sisällöstä, joten pyysin saada maistaa. Ensikulaus, lempeä puraisu ja soli siinä. Grant's jäillä meni suoraa kyytiä nautintokeskukseen ja tiesin että tämä ei jää tähän. 

Viski on minulle puhdas nautintoaine. Sillä ei yleensä vedetä kännejä. Sitä nautiskellaan hyvässä seurassa - usein laadun takaamiseksi otan tuikun omassa seurassani - ja eri viskeille on eri tehtävät. 

Juomapuuhissa pidän keskisavuisista viskeistä. Skottilaiset ovat varsin mainiota tavaraa; yksi parhaista lasiin osuneista on ollut Jura. En muista mikä niistä kyseisen tislaamon monista tuotteista, mutta oletan tämän yhden testattuani että kyseessä on laatutavara kautta linjan. Chivas Regalia löytyy usein lasistani kun olen yksin reissussa ja The Balvenie, Scapa ja Oban ovat taas erityisen hyvää seuraa tai juhlahetkiä varten varattuja.
Irlantilaisista Bushmill's ja erityisesti iäkkäämmät perheenjäsenet saavat makuhermot hyrräämään mielihyvästä. Famous Grouse ja siskonsa, erittäin miedonmakuinen Snow Grouse ovat kestosuosikkeja, luottokamaa kohtuullisella hinnalla. Äiteeltä varastettu idea.
En minä kyllä lasiin syle, jos joku jottain juomakelpoista siihen kaataa. Juoppo mikä juoppo, tänäkin vuonna jo pitkälti kahdeksatta annosta alkoholia kurkusta alas kumottu!

Viskillä on monia funktioita. Yleensä en suostu mitään viskidrinksuja tai juomasekoituksia edes maistamaan, ainoa poikkeus on Fireball-kaneliviski, joka on ensikontaktista asti ollut PRA (perusraaka-aine, selostan tämän vielä syvemmin joku kerta). Yöpöydälläni on minipullo Fireballia joka on jo pari vuotta odottanut sitä iltaa kun kaipaan yömyssyä. Kaapissa on iso pullo samaa tavaraa, joka on saanut luovuttaa sisältöään mm. ribsien viski-bbq-kastikkeeseen, suklaakakkuun, toffeebrownieleivoksiin ja kaakaon herättäjäksi. Menee kyllä ihan sellaisenaankin, shottina ja lipittelyyn. Juomisongelmani tasosta kertonee se, että olen parissa vuodessa tuhonnut jo ainakin kolmanneksen puolen litran pullollisesta. Ja kyllä nyt Valviran kerta kaikkiaan pitää tulla ja kieltää ainakin tämä blogi kun kerron että jääkaapissani on vuosi sitten korkattu puolikas pullo sherryä! Miten Suomen kansa selviää tällaisesta ilman maksakirroosia ja aivovauriota!?

Hirveetä ryyppäämistä.

On se hyvä että viranomainen valvoo tällaisia asioita, jotta eivät nyt ihan vallan työttömäksi jättäydy.


Teemalle uskollisena ensi kerralla tehdään Prosenttikakkua, joka ehtii kypsyä juuri parahultaisesti jouluksi.

-Hulta Viski-Siepponen

Joku tolkku siihen menoon - katuväkivallasta ja pahuudesta

Nyt kyllä meni kuppi nurin. Eihän tässä menossa ole mitään tolkkua enää, kun aikuiset käyttäytyvät kuin pellossa ja nuoriso mätkii toisia pesismailoilla. Nyt meni käpy - kaulinta kehiin, perkuta!

Viimeisen viikon aikana lehdissä on laajasti uutisoitu Helsingissä liikkuvasta "nuorisojengistä" joka pahoinpitelee ja ryöstää ihmisiä. On hyvä, että ikävä asia on saanut julkisuutta ja sitä myötä moni uhriksi joutunut on saattanut saada rohkeutta ilmoittaa poliisille kohtalostaan. Pääosin kuitenkin aiheen uutisointi ja siitä eskaloitunut vihaliike taas on niin luokatonta soopaa, ettei mitään rajaa.

Media - iltapäivälehdet etunenässä - ovat nostattaneet kohua perättömien "tietojen" pohjalta. Kovin lietsottiin paniikkia, mutta oikaisun kanssa ei sitten ollutkaan kiirettä. Voi ihan hyvin odotella parikin päivää.
Ystäväni tekee töitä nuorten kanssa, ja monet "hänen lapsistaan" ovat maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia. Viime päivät ovat venyneet nuorisotoimen porukalla kellon ympäri tilanteen takia. Ystävältäni kuulin mikä totuus on. Tässä siis ensikäden tietoa asiasta:

Kyseessä ei ole järjestäytynyt jengi, vaan useita löyhästi toisiinsa liittyviä porukoita.
Sekä pahoinpitelijöiden että uhrien joukossa on niin kantasuomalaisia, maahanmuuttajataustaisia kuin romanejakin. Kyseessä ei siis ole ulkomaalaistaustainen porukka joka metsästää kantasuomalaisia vaan sekä tekijöissä että uhreissa on sakkia joka lähtöön.
Ylilaudassa ja muilla höpöhöpösivustoilla julkaistut nimilistat, osoitteet ja kuvat ovat täysin tuulesta temmattuja. Joukossa on monia ystäväni entisiä nuoria, jotka ovat jo kolmeakymmentä ikävuotta lähenteleviä työtätekeviä ihmisiä, osoitteet ovat vääriä jne. Julkaistujen nimien ja muitten tietojen seassa on nuoriakin ihmisiä joilla ei ole mitään tekemistä koko rötöstelyn kanssa. Kiva kun netissä julkaistaan jonkun sivullisen kotiosoite ja joku lupaa "käydä kylässä". Mitä jos se tehtäisiin omalle lapsellesi? Saattais vähän ahistaa nimittäin, siinä on koko perhe vaarassa.
Nuorisotoimen väki on saanut osansa loanheitosta. Tämä on anteeksiantamatonta. Nuorisotoimen porukka on omistanut elämänsä nuorille ja heidän hyvinvoinnilleen nuorten taustoista riippumatta. He auttavat, kuuntelevat, ohjaavat ja myös opettavat nuorille elämäntaitoja. Nuoriso-ohjaajat ovat niitä jotka pääsevät ansgtiteinin lähelle ja saattavat olla se ainoa aikuinen joka välittää tai pystyy puhumaan nuorelle järkeä.
Se sakki joka tuolla puistoissa riehuu ei ole sitä joka viettää iltansa nuokkarilla! Nuorisotilojen koskemattomuuden uhkaaminen on pahimman luokan pelkurien hommaa.

Jos siis nyt vedettäisiin henkeä ja vaikka ihan järjestelmällisesti torpattaisiin rasistiurpojen utopistiset kostohankkeet. Jos näet vääryyttä, puutu siihen itse (mikäli se on turvallista) tai kutsu poliisit paikalle. Jos kuulet vihapuhetta, ilmoita siitä eteenpäin tai - taas oman turvallisuutesi huomioiden - lyö hölmöille jauhot suuhun.


Maailma on vaarallinen paikka, ei siksi että pahat ihmiset tekevät pahaa vaan siksi että kukaan ei tee asialle mitään
-Albert Einstein
Ainoa mitä paha tarvitsee voittaakseen on se etteivät hyvät ihmiset tee mitään.
-Edmund Burke
On se nyt kumma, kun ei osata olla ihmisiksi!
-Hulta

PUM!

Tuo oli lähtölaukaus stressittömään jouluun. Ja kuin ilmaan ammuttu nuoli, sitä ei voi vetää takaisin. Jotkut tosin ovat ottaneet varaslähdön aikoja sitten, itse olen osoittanut kiitettävää pidättyväisyyttä ja vasta muutaman viikon vouhannut. Rakkaan ystäväni Sannan ihana blogi on elänyt tulevaa joulua jo kuukauden verran. Itse olen vuosien myötä rauhoittunut vähän. Olen vasta nyt aloittanut joulushoppailun - aiemmin se touhu alkoi jo heinäkuussa - ja kohta koittaa aika ruokapuolen valmisteluun. Virallinen Joulukirja on jo saanut tämän vuoden suunnitelmia ja muistiinpanoja sisuksiinsa, ja Sannan kanssa sovittu joulukalenterivaihto on jo alkanut näyttää merkkejä toteutumisesta - monen luukun sisältö on jo valmiina ja muutama hyvä idea pyörii päässä. Loput luukut sitten (budjetin ja ideoitten loppuessa) täytellään jollain josta ei puhuta vielä mitään...koska Sannakin toivottavasti lukee tämän. :D

Joulukalenterista puheen ollen, omani on 4 kuukauden mittainen. Suurin piirtein näin jouluni etenee:
~ Syyskuun alussa alan herätellä joulumieltä ja kaivan Joulukirjan hyllystä. Tutkin viime joulun annetut lahjat, ruuat ja tunnelmat. Kirjoittelen pikku muistiinpanoja ja suunnitelmia. Tänä vuonna töiden salliessa vietämme joulua Pohjois-Karjalassa Murun vanhempien luona! Tuskin maltan odottaa. Kuin ulkomailla olis; en ole ikinä ollut jouluna Helsinkiä etäämmällä. Naantalissa ja Salossa joulut ovat enimmäkseen kuluneet, nyt on edessä jotain ihan uutta ja toivon mukaan paljon lunta.
Ryhdyn miettimään ja suunnittelemaan ja bongailemaan joululahjoja.
~ Lokakuussa alan shoppailemaan alennusmyynneistä lahjoja ja myös mahdollisesti koristeita ja keittiökamppeita. En ota stressiä lahjaostoksista, koska hyvissä ajoin kun olen liikkeellä, voin ihan rauhassa tehdä löytöjä ja myös pääsen todella halvalla. Alehinnat ovat -30-50% normaaleista ja tavaraa on runsaasti tarjolla.
Ruokapuolen suunnittelu ja toteutus alkaa myös juurikin nyt. Katson Joulukirjasta mitä viime vuonna on syöty ja mietin, miten tuotoksia voisi parannella ja vähän muutella täksi jouluksi.
~ Marraskuussa pakkailen lahjoja ja kiertelen huvin vuoksi tavaratalojen jouluosastoja. Se jokavuotinen yksi joulukoriste tulee yleensä hankittua joko Tallinnasta tai Stockmannilta. Yritän myös päästä Tukholmaan joko marraskuun lopulla tai joulukuun alussa. Tänä vuonna jo aiemmin mainitsemani joulukalenterivaihdon ansiosta viettänen marraskuun viimeiset 2 päivää panikoiden ja sekoillen pakettien kanssa.
~ Joulukuu on omistettu nautiskelulle ja työnteolle. Töissä kiirettä riittää, enkä kaipaa yhtään ylimääräistä stressiä. Loirin joululevy, kynttilänvalo, ystävät, lumiukkosoppa ja pitkät kävelyt kaupungilla ovat ne jutut jotka pitävät pään kunnossa vaikka mikä tulis.


Nyt seuraa ne parhaat vinkit jotka voin kelleen ahistuneelle perheenäidille tai muulle juhlavastaavalle tarjota:

Ala miettimään ajoissa. Joulu EI ole stressaavaa pakkopullaa, kun sen ottaa pala kerrallaan vastaan ja antaa asioiden "tulla ilmaiseksi". Ei ole mitään tolkkua rynniä jouluostoksille aatonaattona, siitähän ei saa kuin pahan mielen ja ison laskun aikaan. Rytmitä, käytä vapaahetkiä hyödyksesi ja jaa vastuuta. Älä tee joulunalusajasta tiukkaan aikataulutettua (heh, koskapa nekään aikataulut sitte on pitäneet paikkaansa..?) ahdistavaa aikaa itsellesi ja läheisillesi. Kaikkea ei ole pakko tehdä just siinä viikon sisällä.
Piparit voi leipoa vaikka itsenäisyyspäivänä ja joulutorttuja useampaan otteeseen vähän kerrassaan. Joulusiivon voi aloittaa jo marraskuussa. Kun ostokset on tehty hyvissä ajoin, jää aikaa myös lahjojen pakkailuun - oma lempirituaalini on laittaa jouluhuppari päälle, Loirin joululevy soimaan ja kynttilänvalossa näperrellä kauniita paketteja. Nautintoa puhtaimmillaan.

Käytä hyväksesi valmiita apuvälineitä. Pipareita ei ole pakko leipoa itsevärkätystä taikinasta, kaupasta saa ihan hyvää taikinaa. Lapsille on aivan sama mistä pipareihin tai torttuihin käytettävä taikina on peräisin, yhteinen leivontahetki on tärkeämpää. Kun kaikille annetaan oma tehtävä, leivontatalkoot ovat todennäköisemmin kaikille antoisa kokemus ja tulokset nautittavia. Meillä isäpuoli on perinteisesti uunivahtina, tosin viime vuonna se vastuu taisi periytyä Murulle. Minä hoidan itse piparien väsäämisen ja äiti jäähdyttelee peltejä. Ja päivittelee sotkun määrää...


Joulun alla ei ole mitään järkeä rääkätä lähimmäisiään lanttusulkeisilla ja panikoida perunalaatikon imeltymisestä. Syksyllä kotimaiset juurekset ovat parhaimmillaan; edullisia, tuoreita ja maukkaita.
Laatikot kannattaa tehdä hyvissä ajoin ja pakastaa ne paistovalmiina. Jos ajatus koko päivän raatamisesta ällöttää, tämä on juuri sinua varten - tee vaikka laatikot yksi sortti kerrallaan parin viikon välein! Keitä juurekset, soseuta, mausta, lisää muut raaka-aineet ja jäähdytä. Kaada vuokiin ja pakasta. Ota pakkasesta aatonaattoiltana jääkaappiin, laita aattona kylmään uuniin ja paista 170 asteessa kypsäksi. Maku ja rakenne ovat kuin vastavalmistetuissa, mutta mieli on rento ja ruumis levännyt. Ainoa laatikko joka on pöytään viime vuosina tuoreeltaan päätynyt, on äiteen maksalaatikko. Lanttu, porkkana, peruna ja punajuuri ovat kohdanneet luojansa jo kuukausia aiemmin.
Perunalaatikko muuten imeltyy entisestään kun sen pakastaa ennen kypsentämistä, rakenne on hiukan löysä mutta maku suoraan taivaasta.
HOX! Jos pääset tukkuun ostoksille, siellä myytävät kilon pussilliset valmiiksi kuorittua ja pilkottua lanttua sekä porkkanaa ovat mahtava juttu! Vesi kiehumaan, pussi auki ja vaivalloisin osa laatikkohommista onkin sit sitä myötä hoidossa.

Kinkkua ei tarvitse laittaa kymmentä kiloa. 3-4 aikuista syö ainakin 4 otteeseen itsensä kipeäksi ihan nelikiloisestakin potsista. Perinne meillä on muotoutunut sellaiseksi, että pöydässä on sekä kinkkua että kalkkunaa; pieni luuton juhlakinkku keitetään punaviinillä, mausteilla ja juureksilla ryyditetyssä liemessä ja glaseerataan karpalohyytelöllä, lisäksi uuniin päätyy kilon kalkkunanfilee tai -rulla yrtti-sitrusmaustein. Ruokaa ei jää järkkyjä määriä ylitse, eikä sen valmistamiseen mene tuhottomasti aikaa tai vaivaa. Pieni kinkku saattaa kuivua uunissa ja sitä pitää alvariinsa rampata kyttäämässä, kattilassa poriseva potsi ei rasita ketään eikä myöskään kutistu. Lopputulos on maukas ja mehevä sekä glaseerauksen myötä myös kaunis.

Joulusillin voi tehdä viikon verran etukäteen, samoin sinapin ja sipulihillon. Teen ne yleensä yhtä aikaa, koska omena-viskisinappi kypsyy hiljalleen vesihauteessa vaatien vain sekoittelua silloin tällöin ja sillin liemen valmistamiseen menee ehkä 10 minuuttia. Sipulihillo vie vähän enemmän aikaa, mutta tulos on jumalainen ja sopii kinkun kylkeen kuin herne nenään. Joskus onni potkaisee ja samalla saa vähän extraherkkuja jääkaappiin; jos sillilientä jää ylitse, teen purkillisen paprikapikkelsiä. Tai siis viskaan suikaloitua sipulia ja paprikaa purkkiin ja kaadan liemen päälle. Helppoa ja hyvää, toimii vaikka kinkunjämien kaverina tai grilliruokien lisukkeena.

Joulun tuoksua kotiin saa helposti ja halvalla käyttämällä mausteita luovasti; Sannan piparkakkumaustevinkki on ehkä helpoin ikinä - ripottele em. tavaraa lattialle ja imuroi se. Imuri levittää käydessään ihanaa jouluista tuoksua kotiin! Lapsillekin sopivaa aktiviteettia on tökkiä kokonaisia neilikoita ja kanelitangosta pilkottuja tikkuja appelsiineihin tai paksukuorisiin mandariineihin. Tuoksu kestää parikin viikkoa. Solmimalla punaiset rusetit hedelmien ympärille saat niistä nättejä koristeita jotka voi myös ripustaa.

Yritän saada nuo kaikki mainitsemieni ruokien reseptit postailtua järkeviin aikoihin, jotta muutkin pääsevät testaamaan stressitöntä jouluruuanlaittoa. Nyt tämä täti kampaa naamansa ja painuu töihin joulurahoja ansaitsemaan!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

-Hulta