Minä se olen kova tyttö syömään puuroa. Tuoreena tai keitettynä, ei eroa. Aina maistuu! Paitsi Murun kanssa meillä kyllä on melko lailla eri näkemykset puuronkeitosta - Muru tahtoo välttämättä tehdä perinteisellä tyylillä eli hellalla kattilassa, mutta ei malta hauduttaa puuroa riittävän pitkään. Itse ennemmin teen puuron mikrossa pienellä teholla ja hartaasti haudutellen. Joten kumpikin tekee omat puuronsa, paitsi jos Muru suostuu syömään miun tekemää pöperöä. Kaikki muut kullan tekeleet kyllä tuhoan ilomielin; vaikka repertuaari ei ole laaja niin maku on yleensä aina kerrassaan mainio.
Töissä syön usein tuorepuuroa, vaikka onhan se aika koomista nimittää puurohiutaleita jogurtin seassa miksikään puuron sukuiseksi. Kunnollisen puuron tekemiseen on harvoin aikaa tai mahdollisuutta, koska taukohuoneessa on vain yksi mikro. Lisäksi pikapuurot on vähän nähty jo; Elovenat, Pirkat, Rainbowt ja ties mitkä Myllyn Parhaat on jo maisteltu läpi, niissä on lähes poikkeuksetta liikaa sokeria ja liian vähän kuitua. Pikakaurahiutaletta, sokeria ja minimaalisesti nimeä antavaa makuainetta tuntuu olevan jokaisessa. Pikakauran rakenne on niin pliisua että ennemmin syön kunnon tavaraa - kaikkein mieluiten isoa kaurahiutaletta tai moniviljaa.
Päätinpä sitten eräänä kauniina päivänä tehdä itselleni tuorepuuroseoksen josta on helppo tekaista ateria tai välipala. Halusin siihen monta eri viljaa, erilaisia hiutalekokoja ja mahdollisimman monipuolisen ravintosisällön luonnollisesti. Kävin riekkumassa hiutalehyllyllä, heiluin hetken siemenhyllyn luona ja kurvasin sokerihyllyn kautta kassalle.
Mukaani tarttui isoa kaurahiutaletta, koska kaura on sydämelle ja kolesterolille hyväksi. Ruishiutaletta valitsin raudan ja kuidun vuoksi, pellavarouheen omega-rasvahappoja tuomaan ja spelttirouheen lisäämään alkuvehnän parantavat ja terveyttä edistävät vaikutukset mukaan. Lisäksi otin vielä chia-siemeniä ja kaurarouhetta, koska niistä tulee ihan vallattoman hyvä olo ja ne pehmenevät nopeasti. Makeutta ja makua päätin nostattaa kookossokerilla ja korostaa puhdistamattomalla merisuolalla sekä kanelilla.
Astiaksi valitsin patenttikorkillisen lasipurkin, oliskohan tuo sitte 3-litrainen. Säilöntäpurkin nimellä löytyy kaupoista. Tiivis, pitää kosteuden loitolla ja näyttää kivalle.
Aikani keittiötä sotkettuani olin valmis. Tuloksena oli jättimäinen purkki tuorepuuromixiä, joka ensimmäisellä makutestauksella osoittautui napakympiksi! Maku, koostumus, suutuntuma, puuron valmistumiseen vaadittava aika, kaikki kohdallaan. Puhumattakaan siitä, miten hyvän olon se antoi; oikein tunsin kun ravintoaineet kohisivat kropassa.
Testasin seosta myös keitettyyn puuroon, mutta totesin sen toimivan paremmin kun laittaa puolet pelkkää mitätahansahiutaletta ja puolet puuromixiä.
Makuaineeksi sopivat erinomaisesti vaikka pakastekuivatut hedelmät ja marjat tai kuivatut marjajauheet, joita löytyy erityisesti luomu- ja luontaistuotekaupoista runsain määrin. Itse päätin pitää puuromixini neutraalin makuisena, jotta vaihtelua on helpompi saada; lisäilen aina vähän mitä jääkaapista tai pakkasesta sattuu löytymään. Jos nyt en ihan ruskeaakastiketta tai parsakaalia, mutta erilaisia hedelmiä ja marjoja.
Tässä siis ohje jota saa vapaasti muunnella, väännellä ja sovitella omiin maku- ja ravitsemusmieltymyksiinsä sopivaksi. Sulkeissa on valmistajien nimet sekä tarkat tuotenimet, mikäli te uteliaat murmelit haluatte kaupastanne käydä niitä tivaamassa. Määrät ovat sinne päin, koska lähinnä vain kippailin aineksia purkeista ja jälkikäteen arvioin paljonko mitäkin jäi yli.
Tarvitset:
500 g isoa täysjyväkaurahiutaletta (Myllyn Paras)
500 g täysjyväruishiutaletta (Myllyn Paras Luomu)
200 g hienoa kaurarouhetta (Hirvelän KauraKuitunen)
250 g pellavarouhetta (Elixi)
150 g spelttirouhetta (SunSpelt Kuitulisä)
3 dl chia-siemeniä (Cocovi)
1 dl kookossokeria (Urtekram)
2 tl kanelia
1 tl hienoksijauhettua puhdistamatonta merisuolaa (EkoSego.fi)
Nakkele ainekset isoon kannelliseen purkkiin, sulje kansi, pyörittele kaikki sekaisin. Järjen ihminen varmasti käyttäisi jotain hämmennintä kuten kauhaa tähänkin hommaan. Minä olen suoran toiminnan nainen, luolasta suoraan ryöminyt joten päätin turvautua raivokkaaseen ravisteluun.
Tuorepuuroksi seos jalostuu, kun käytät sitä pari tasapäistä teelusikallista per desi jogurttia, sekoitat tasaiseksi ja annat tekeytyä 10-30 minuuttia. Puuroon saat lisää makua lisäämällä pähkinöitä, tuoreita, kuivattuja tai pakastettuja hedelmiä ja marjoja tai marjajauhetta.
Nyt kun on tämäkin asia käsitelty, saatan ehkä pystyä nukkumaan yöni rauhassa - tämä postaus on lojunut viikkokausia luonnoksena odottamassa julkaisua.
Leppoisaa perjantaita kaikillen, 5 yötä jouluuuuuun (koska tätä yötä ei lasketa)!
- Hulda
perjantai 19. joulukuuta 2014
tiistai 16. joulukuuta 2014
Potuttaako? - Rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. III
Nonii nöpöset, ainakin tämän nyt vielä yritän tällai etukäteen postata. Muut jouluruuat saattaa jäädä vähän kalkkiviivoille. Se on tuo uupumus sellainen kaveri, että se kun tuppaa samaan pöytään istumaan niin ei vaan mitään jaksa. Ei edes juttua kirjailla tänne, mutta nyt on vaan tapahduttava että saadaan joulu edes jotenkin valmiiksi! Siispä Sannan kanssa vietetyn päivän voimaannuttamana (ai kamala mikä sana, mutta tähän kohtaan ei ole osuvampaa termiä sille miten hyvä vaikutus tietyillä ihmisillä elämääni on) vetäisin uuden hienon nalle-pörröpaitani päälle, ihanan Made by Mersia-tonttulakkini päähän ja runnoin jouluruokavaihdetta silimään taas. Lyhyestä vitsi kaunis, ny lähtee.
Perunalaatikko on yksi pahimmista vastuksistani. Osaan tehdä hyvää pottulooraa, mutta hitoksee hankalaa on nimittäin se imeltäminen! Imeläähän siis pitää olla, mutta omat imelyyteni ovat peräisin siirappipurkista. Ei auta vaikka keittää perunat täydenkuun tai kuunpimennyksen aikaan, kuorineen tahi kuorittuina, suolatussa tai suolattomassa vedessä, lisää jauhot päälle tai väliin tai päälle ja väliin tai sekoittaa kokonaan, vie saunaan, tiskikoneeseen, uuniin tai mihin vain. Ei ne perunat tunnu tietävän missä ovat ja mitä kuuluis tehdä, joten siellä sitte vaan kököttävät muutaman tunnin tai pari päivää ja tulos aina sama; maistuu ihan tasan potulta. Ei imelältä eikä todellakaan sellaiselta että niistä voisi noin vain vähän mausteita lisäämällä tekaista laatikon! Joten minun perunalaatikkoreseptini sisältää ronskisti siirappia ja se valmistuu nopeasti. Se ken imeltää osaa, imeltäköön. Ehkä luovutan, ehkä yritän taas ensi vuonna uudestaan...
Perunaksi kannattaa valita punaisessa nutussa kuleksivaa jauhoista kotimaista. Rosamundakin käy, jos ei muuta ole. Työvälineiden suhteen haluaisin viitata edellisiin laatikko-ohjeisiini, eli kunnollinen kuorimaveitsi ja jokin järkevä survontaväline ovat ehdottomat - meillä tehtiin blenderillä tämäkin tekele. Jos itse käytät blenderiä tai sauvasekoitinta, jätä ennemmin vähän klönttejä kuin ajat liian sileäksi ja vaahdotat seoksen. Ei tässä mitään vauvanruokaa tai moussea olla tekemässä. Vanhojen koulukeittäjien filosofian mukaan klönttejä pitääkin hiukan olla, tunnistaapahan kotitekoiseksi. Vaikka ois puolet muusijauhetta...tästäkin petoksesta vaan jäivät kiinni keittiöorjaviikolla (eli suomeksi "2 päivän harjoittelujakso koulun keittiön toimintaan tutustuen").
Tämäkin resepti täyttää pari 2-litraista foliovuokaa. Vehnäjauho on vapaaehtoinen lisäys, sitä nyt on aina meikäläisen perunalaatikossa koska se kuuluu imellytyshommiin ja joka vuosi epätoivoisesti yritän. Jos haluat yrittää imeltää, kokeile minun puolestani. Ei piru vie kuitenkaan onnistu.
Ja nyt essu ylle ja kuorimaveitsi tanaan, alkaa HEP!
Tarvitset:
3 kg jauhoista perunaa
(1 dl vehnäjauhoa)
1-1,5 dl kuohukermaa
3-5 dl täysmaitoa
1-2 dl siirappia
75 g voita
2-3 kananmunaa koosta riippuen
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
muskottia
Kuori ja paloittele perunat, keitä kevyesti suolatussa vedessä kypsäksi, ota kattila pois levyltä ja anna vielä muhia kymmenisen minuuttia. Valuta nopeasti, kaada takaisin lämpimään kattilaan. Kippaa ylle voi sulamaan, lisää maitoa sekä kermaa ja soseuta. Lisää mausteita ja siirappia, maistele ja lisäile kunnes maku miellyttää. Lisää nestettä, kunnes kiinteys miellyttää. Itse teen melko löysän puuron vahvuisen laatikkomassan. Sekoita kananmunat joukkoon.
Kaada vuokiin, jäädytä nopeasti ja pakasta.
Jouluaatonaattona nosta jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön sulamaan. Nakkaa ylle korppujauhoa ja voita, iske muitten laatikoitten seuraksi kylmään uuniin ja nosta lämpö 175 asteeseen. Taas 2-3 tuntia aikaa ja kyl vaa on nii makosaa!
Jos vielä vaikka sipulihillon ja kännisillin reseptin saisin rutistettua, vähän täs meinaa kiirettä jo. Väsymyksen kanssa taistellessa meni pari viikkoa hyvää peliaikaa hukkaan, mutta kaipa tässä pikku hiljaa alkais pää jo toimia. Sillä mitä se nyt on ikinä toiminut, ei kovin hyvin mutta paremmin kuin nyt...
Rentoa loppurutistusta, voiton puolella ollaan!
- Hulta
PS. Mersia Design on kotimainen yhden naisen yritys, joka tekee nopealla toimituksella käsityönä laadukkaita ja Mersian itsesuunnittelemilla printeillä somistettuja vaatteita ja asusteita. Omassa tonttulakissani on tuo pitsiliinakuvio, kauniskaunis <3 Tämä jos mikä on NIIN kaiken tukenne arvoinen yritys!
Perunalaatikko on yksi pahimmista vastuksistani. Osaan tehdä hyvää pottulooraa, mutta hitoksee hankalaa on nimittäin se imeltäminen! Imeläähän siis pitää olla, mutta omat imelyyteni ovat peräisin siirappipurkista. Ei auta vaikka keittää perunat täydenkuun tai kuunpimennyksen aikaan, kuorineen tahi kuorittuina, suolatussa tai suolattomassa vedessä, lisää jauhot päälle tai väliin tai päälle ja väliin tai sekoittaa kokonaan, vie saunaan, tiskikoneeseen, uuniin tai mihin vain. Ei ne perunat tunnu tietävän missä ovat ja mitä kuuluis tehdä, joten siellä sitte vaan kököttävät muutaman tunnin tai pari päivää ja tulos aina sama; maistuu ihan tasan potulta. Ei imelältä eikä todellakaan sellaiselta että niistä voisi noin vain vähän mausteita lisäämällä tekaista laatikon! Joten minun perunalaatikkoreseptini sisältää ronskisti siirappia ja se valmistuu nopeasti. Se ken imeltää osaa, imeltäköön. Ehkä luovutan, ehkä yritän taas ensi vuonna uudestaan...
Perunaksi kannattaa valita punaisessa nutussa kuleksivaa jauhoista kotimaista. Rosamundakin käy, jos ei muuta ole. Työvälineiden suhteen haluaisin viitata edellisiin laatikko-ohjeisiini, eli kunnollinen kuorimaveitsi ja jokin järkevä survontaväline ovat ehdottomat - meillä tehtiin blenderillä tämäkin tekele. Jos itse käytät blenderiä tai sauvasekoitinta, jätä ennemmin vähän klönttejä kuin ajat liian sileäksi ja vaahdotat seoksen. Ei tässä mitään vauvanruokaa tai moussea olla tekemässä. Vanhojen koulukeittäjien filosofian mukaan klönttejä pitääkin hiukan olla, tunnistaapahan kotitekoiseksi. Vaikka ois puolet muusijauhetta...tästäkin petoksesta vaan jäivät kiinni keittiöorjaviikolla (eli suomeksi "2 päivän harjoittelujakso koulun keittiön toimintaan tutustuen").
Tämäkin resepti täyttää pari 2-litraista foliovuokaa. Vehnäjauho on vapaaehtoinen lisäys, sitä nyt on aina meikäläisen perunalaatikossa koska se kuuluu imellytyshommiin ja joka vuosi epätoivoisesti yritän. Jos haluat yrittää imeltää, kokeile minun puolestani. Ei piru vie kuitenkaan onnistu.
Ja nyt essu ylle ja kuorimaveitsi tanaan, alkaa HEP!
Tarvitset:
3 kg jauhoista perunaa
(1 dl vehnäjauhoa)
1-1,5 dl kuohukermaa
3-5 dl täysmaitoa
1-2 dl siirappia
75 g voita
2-3 kananmunaa koosta riippuen
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
muskottia
Kuori ja paloittele perunat, keitä kevyesti suolatussa vedessä kypsäksi, ota kattila pois levyltä ja anna vielä muhia kymmenisen minuuttia. Valuta nopeasti, kaada takaisin lämpimään kattilaan. Kippaa ylle voi sulamaan, lisää maitoa sekä kermaa ja soseuta. Lisää mausteita ja siirappia, maistele ja lisäile kunnes maku miellyttää. Lisää nestettä, kunnes kiinteys miellyttää. Itse teen melko löysän puuron vahvuisen laatikkomassan. Sekoita kananmunat joukkoon.
Kaada vuokiin, jäädytä nopeasti ja pakasta.
Jouluaatonaattona nosta jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön sulamaan. Nakkaa ylle korppujauhoa ja voita, iske muitten laatikoitten seuraksi kylmään uuniin ja nosta lämpö 175 asteeseen. Taas 2-3 tuntia aikaa ja kyl vaa on nii makosaa!
Jos vielä vaikka sipulihillon ja kännisillin reseptin saisin rutistettua, vähän täs meinaa kiirettä jo. Väsymyksen kanssa taistellessa meni pari viikkoa hyvää peliaikaa hukkaan, mutta kaipa tässä pikku hiljaa alkais pää jo toimia. Sillä mitä se nyt on ikinä toiminut, ei kovin hyvin mutta paremmin kuin nyt...
Rentoa loppurutistusta, voiton puolella ollaan!
- Hulta
PS. Mersia Design on kotimainen yhden naisen yritys, joka tekee nopealla toimituksella käsityönä laadukkaita ja Mersian itsesuunnittelemilla printeillä somistettuja vaatteita ja asusteita. Omassa tonttulakissani on tuo pitsiliinakuvio, kauniskaunis <3 Tämä jos mikä on NIIN kaiken tukenne arvoinen yritys!
lauantai 6. joulukuuta 2014
Hommat hoitoon vaikka itkettäis - joulukoristelusta ja ystävyydestä
Sinistä Jouluksi-blogin Sanna on hyvä ystäväni. Hän on himoaskartelija. Ja mikäpä siinä, taiteilijaäidin geeneillä ja näppärillä sormilla kelpaa pipertää. Minä_en_vaan_osaa. Siispä Sannan ehdottaessa pari kuukautta sitten että tekisimme omin kätösin toisillemme joulukalenterit, lupauduin pienen kylmän hien noustessa otsalle. Ääk. Pitääkö miun siis oikeesti TEHDÄ jotain ja vielä rääkätä muita kanssaihmisiä aikaansaannoksillani..? Ai kauhhi.
Tiesin Sannan todennäköisesti alkaneen askarteluhommat jo ennen diilin tekemistä, jouluhullu kun on. Siis jos minä olen perussortin (melko vaaraton joulu-)hullu, niin Sanna on sitä potenssiin 10. Siellä on jo 3 kuukautta sitten ollut pienessä kaksiossa saman verran koristeita ja valosarjoja esillä kuin normaalissa omakotitalossa jouluaattona. Pihapuskat mukaanlukien.
Aloin siis kierrellä kirppiksillä ja kaupoissa pitäen mielessä, että pikkujuttuja tarvitaan se 24 kappaletta, plus muut joululahjat kaikille siihen päälle. Sain kuin sainkin rutistettua kalenterin kasaan kalkkiviivoilla, ja vaihdoimme kalenterit joulukuun kolmantena päivänä. Saimme siis avata useamman luukun kerralla, vähän niinkuin suklaakalenterille tehdään viimeistään itsenäisyyspäivän jälkeen...(kaikille lapsille ja muille malttamattomille tiedoksi, että suklaakalenterin saa tyhjennettyä vanhempien huomaamatta varovasti päätysauman avaamalla, jolloin muovisen sisätäytteen saa vedettyä ulos ja suklaat pöllittyä avaamatta ainuttakaan ylimääräistä luukkua.) Tällä kertaa pidättäydyimme kuitenkin vain sallitussa määrässä paketteja, mitä itsekuria!
Yhdessä luukussa oli ihana seinäkoriste. Se on yksinkertainen metallikyltti jossa lukee hyvänjouluntoivotukset Lontoon murteella. Laitoin sen seinälle siskoni (Madeiran-?)reissultaan tuoman sinisen koristelautasen tilalle ja otin alapuolelta pois tekstiilitaiteilija Tuija Vihermaan ihanan pienen Lumottu Maa-aiheisen seinävaatteen - kodin ilme muuttui välittömästi. Karussa pienikin muutos tekee ison eron. Huomatkaa, että ihan itse tuunasin (hahaha, epätoivoista mutta totta, tämäkin lasketaan suureksi muutokseksi jos MINÄ saan jotain tällasta aikaan) silkkinauhalla tuosta yhteen koukkuun istuvan mallin...
Itse rakastan kynttilöitä, pöytäkoristeita ja valoja. Naantalissa asuessani jouduin hillitsemään itseäni ja annoin itselleni luvan ostaa vain yhden uuden koristeen vuodessa. Asuntoni oli iso, joten sinne upposi kivasti satakunta tuikkua ja kynttilää, valosarja, joulukynttelikkö ja pienempiä seinäkoristeita. Nyt ne koristeet makaavat kellarissa muuttolaatikossa ensi joulua odottamassa. Silloin toivon mukaan asumme Murun kanssa asunnossa jossa on iiiso tupakeittiö ja paljon tilaa jota koristella!
Nyt linja on hyvin yksinkertainen: ikkunalla on sekä valkoisessa koristeleikatussa metallilaatikossa oleva joulukynttelikkö että puinen kolmihaarainen kynttelikkö jossa on punaiset tuohukset (kiitos näistäkin Sannalle 3 vuoden taakse!), seinällä tuon kyltin alla on metallinen filigraanipallo ja piianpeilissä killuu Tallinnasta pari vuotta sitten ostetut keksikoristeet. Ehkä jopa laitan pienet joululiinat pöydille ja sohvapeitto ja tyynyt saavat jouluiset petivaatteet ylleen. Aika ankeaa, mutta tämän kestää kun ajattelee tulevia jouluja jolloin toivottavasti ei paljon tartte jarrutella! Whoop whoop!
Itselläni menee tällä hetkellä vähän hitaammin. Kirjoitan tästä enemmän joskus toiste kun asiat ja niiden syyt alkavat vähän aukeamaan, nyt hiippaillaan varovasti eteenpäin. Tällaisina hetkinä ystävien ja perheen merkitys korostuu, ja mikään ei ole arvokkaampaa kuin tietää että voi vaikeina hetkinä yhdellä puhelinsoitolla tavoittaa ihmisen joka oikeasti välittää. Olen onnekas, sillä noita ihmisiä on monta. Ystäviä, perheenjäseniä, rakkaita.
Tuo metallinen kyltti tulee aina olemaan yksi rakkaimmista joulukoristeistani, tiedän jo nyt. Koska sen antoi minulle ihminen joka tulee aina olemaan yksi rakkaimmista ystävistäni.
-Hulda
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Leikkaako lanttu kiinni - rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. II
Nonni, hellurei jälleen nykerönenut! Nyt alkaa taas kyökissä tapahtua, tänään touhataan monen inhokkia ja vähintään yhtä monen lempparia, lanttulaatikkoa.
Lanttulaatikko on jouluruuista se joka ehkä eniten jakaa mielipiteitä; minulle joulupöytä on pahasti puutteellinen jos lanttuloora puuttuu, toiset taas eivät kuuntele puolta ajatustakaan lantuista joulupöydässä. Syytän negatiivis-mielleyhtymistä vääriä valmistusmenetelmiä, en itse juuresta tai ihmisten makuaistia.
Muistan vieläkin miten yksi elämäni rakkaus syttyi eli kun teininä ensimmäisen kerran maistoin oikein tehtyä lanttulaatikkoa; sopivasti maustettua, riittävän pitkästi kypsennettyä kerman, voin ja siirapin ylevöittämää muskotin ja lantun hellää rakkautta. Kiitos ihana Anne, muistan sinut ja jumalaisen lanttulaatikkosi vieläkin!
Aiemmin olin kyllä kilttinä aina vähän ottanut kaikkia laatikoita ja nielaissut lantun ensimmäiseksi yhdellä hotaisulla pureksimatta, koska jostain syystä molemmat isoäitini tuntuivat kypsentävän sen liian kiireellä sekä maustavan sitä liikaa muskotilla ja liian vähän muilla jutuilla.
Oma lanttulaatikkoni saa ensin lanttupaloina kunnolla aikaa kypsyä keitinliemessään, sitten ronskisti kaikkea hyvää - sitä kermaa, voita, siirappia, punaista maitoa, muskottia, neilikkaa, mauste- ja valkopippuria - kaverikseen ja aattona lämmitellään uunissa pitemmän kaavan mukaan leppeällä lämmöllä. Tuloksena on suussasulava, sopivan-mutta-ei-liian-lanttuisa ja mausteinen herkku joka vie kielen mennessään, usko pois! Kokeile vaikka viidesosasatsilla ensin ja kerro sitten oliko hyvää vai ei.
Jos haluat miedompaa makua suutasi hellimään, laita laatikkoon vaikka puolet bataattia tai kolmannes porkkanaa ja/tai perunaa. Se tekee laatikosta makeampaa ja miedompaa, tämä muunnos maistuu erityisesti lapsille. Omiin joululaatikoihini bataatti päätyy punajuuren seurassa. Olenpa kyllä joskus hullutellut ja tehnyt lanttu-bataatti-punajuurilaatikkoakin. Mutta sitä tehdään vasta nemesikseni eli pottulooran jälkeen. Nyt keskitytään räätiköihin, tästä lähtee...
Kuten porkkanalaatikko, myös lanttusellainen pääsee foliovuuassa pakkaseen joulua odottamaan. Yhdestä 2 litran vuuasta ruokkii noin 8-12 ihmistä, riippuu miten pervoa sakkia ovat eli miten kova on himo lanttuun. Kaksi 2 litran foliovuokaa täyttyy 3 kilolla lanttua. Kuorintahävikkiä tulee sen verran, että käsittelemätöntä raaka-ainetta tarvitaan suhteessa enemmän kuin muita juureksia.
Lanttujen pilkkomiseen kannattaa käyttää mahdollisimman isoa ja terävää veistä. Muutamaan palaseen leikattu lanttu on muuten myös helpompi kuoria kuin kokonainen. Kypsennystä varten viitseliäs kokki leikkaa lantut n. kahden sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laiskempi jättää vähän isommiksi ja keittelee pitempään. Siinä voi viettää laatuaikaa vaikka itsensä kanssa soffalla peiton alla iltapäiväleffaa katsellessa.
Ihan vaan noin oman järkesi säilymistä ajatellen suosittelen lämpimästi että ennen kuin lähdet lanttuostoksille, tarkistat kuorimaveitsiesi kunnon. Touhusin taas Murun kyökissä, joten omat terävät ihanat Sanellit ja Victorinoxit oli kovin kaukana. Saattoi olla virheliike, noin jälkikäteen ajatellen.
Pienet, ohutkuoriset juurekset nimittäin menee vaikka voiveitsellä hinkuttamalla (Murun kuorimaveitset on ehkä jopa voiveistäkin tylsempiä, voi aargh sitä perunalaatikkotalkoiden riemua!) mutta lantun kanssa tulee itku jos kalusto ei ole kunnossa. Ratkaisimme asian niin, että ostin Murulle Ikeanreissulla 3 euron kuorijan, jossa on hyvä, tukeva ja luistamaton hantaaki. Vähintään yhtä hyviä saa mm. Clas Ohlsonilta, tämä malli on lempparini; kevyt, helppo puhdistaa ja luistaa kuin rasvattu joulupukki pulkkamäessä. Älä kysy mistä tiedän... :P
Työvälinelukuun sen verran vielä asiaa, että porkkanat saa paskemmallakin muusivempaimella mössöksi. Tuli todistettua, Murun perunanmuusain on taipuisaa muovia. Lantulle se kuitenkaan ei tahdo riittää. Ei ole Murulla sähkövatkainta. Eikä sauvasekoitinta. Epätoivo iski. Laitettiin niksi-iivarinhattu päähän. Kaapista löytyi vähänkäytetty blenderi. Olin rohkealla tuulella. Blenderi siis hommiin...hyvinhän tuo toimi kun laittoi kannuun vain kolmanneksen verran lanttua ja reilun lorauksen maitoa ja pulssasi vain just sen verran että lantut meni karkeaksi soseeksi.
Yhdestä kannullisesta tosin tuli melkein moussea kun unhotuin kuuntelemaan Murun jännittävää ja mukaansatempaavaa selostusta F1-kisoista. Sotkin tämän hieman fiinimmän ravintolan soppatarjontaa muistuttavan tekeleen muitten soseutuserien kanssa, ja hyvä tuli. Taidan kyllä kuskata oman vatkaimeni Murun luo aika piakkoin.
Tässä kohtaa laitan elintarvikehygieniapaasaajanhatun päähäni ja mainitsen tärkeän seikan jota en muistanut porkkanalaatikkopostauksessani mainita; muistathan laittaa pakastimesi pakastustoiminnon päälle noin vuorokautta ennen kuin lykkäät sinne mitään isompaa jäädytettävää! Siispä laita nappi pohjaan edellisenä päivänä ja napsauta pois päivä pakastamisen jälkeen. Näin ruoka jäähtyy ja jäätyy riittävän nopeasti ja turvallisesti.
Keitinveteen en yleensä laita suolaa, jotenkin tuntuu että lantuista tulee makeampia kun ne saavat ihan keskenään nauttia porekylvystään. Kukin makunsa mukaan - käytän normaalisuolaista voita laatikoihin ja ylipäätään kaikkeen eli siinä tulee jo lisättyä suolaa. Pikkuisen lisään myös ihan suolasuolaa maustamisvaiheessa.
Mausteiden ja siirapin määrä riippuu sekä lantuista itsestään että kokista. Itse tykkään aika makeasta ja mausteisesta, joten käytän pari desiä siirappia ja ainakin pari maustemitallista sekä muskottia että maustepippuria. Suosittelen lämmittämään mausteita sulassa voissa jotta maut irtoavat hiukan ja saat paremman kuvan siitä tarvitseeko vielä lisätä paljon vai tosi paljon.
Muista, muista, muista että varsinkin muskotti ja neilikka - jos ei myös maustepippurikin - voimistuvat paiston aikana, joten älä pilaa laatikoitasi lykkimällä liikaa mausteita! Kun alat erottaa miedon muskotinmaun, lopeta. Älä lisää enempää. Trust me, meillä isä ja setä kerran ihan itte raasteli muskottia lanttulaatikkoon ilman isoäiteen valvontaa ("Vähän vielä, ei maistu tarpeeks" x 10 jne) ja jännäksihän se meni kun jouluvieraiden ilmeitä seurailtiin. Aika muikeita naamoja sen pöydän ympärillä kuulkaas.
Vaan nyt se jouluessu eteen ja hommiin!
Tarvitset:
3 kg kuorimatonta lanttua
1 iso tai 2 pientä sipulia
150 g voita
2 dl korppujauhoja
2 dl tummaa siirappia
3-5 dl täysmaitoa
1,5-2 dl kuohukermaa
3-4 kananmunaa
muskottia, mielellään vastaraastettua/-jauhettua
neilikkaa
maustepippuria
valkopippuria
suolaa
vettä
Kuori ja pilko lantut, keitä kypsäksi eli kunnes palan saa helposti esim. haarukansivulla painamalla halki. Anna levätä keitinvedessä pois levyltä sillä aikaa kun hoitelet sipulihommat.
Silppua sipuli, kuullota (vaan äläpä ruskista) reilun voinokareen kanssa, ota pannu pois lämmöltä ja lisää loppu voi sekä maustemitallinen kaikkia mausteita. Sekoita ja anna jäähtyä.
Valuta lantut, voit säästää vähän keitinlientä varoiksi jos näyttääpi siltä että maitoa ja kermaa ei ole tarpeeksi.
Soseuta lantut tavalla tai toisella, liukasta prosessia lisäämällä sekaan kolmisen desiä maitoa, kerma, teelusikallinen suolaa sekä sipuli-voiseos.
Sekoita joukkoon siirappi ja korppujauhot, maista ja lisää mausteita mikäli tarvitsee. Lisää kananmunat, ohenna massa paksuhkon puuron vahvuiseksi maidolla.
Kaada massa vuokiin, painele halutessasi pintaan lusikalla, veitsellä tms verktyykillä ne kuuluisat kuviot ja jäähdytä. Peitä kansilla, pakasta.
Aatonaattona nosta laatikko jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön pariksi tunniksi. Nakkaa päälle korppujauhoja ja reilusti voinokareita ja laita kylmään uuniin. Laatikko muhii 170 asteen lämmössä jumalaisen pehmeäksi ja makeaksi 2-3 tunnissa.
Ens kerralla voitais ehkä sitte ottaa sitä pottua niskasta kiinni - luvassa EI ole oppituntia täydellisestä imeltämisestä ja siitä miten perunalaatikosta saa hyvää ilman siirappia. Ehei, en ole ikinä, siis kertaakaan, never, onnistunut imeltämään perunaa. Että jos jollakulla on siihen hyviä vinkkejä niin antaapi tulla, liitän ne sitte siihen pottupostaukseen Keittiöjumalatten Armollisesti Suomina Tiedonjyväsinä...
Kolme viikkoa ja 1 päivä jouluun! Whoop whoop! =)
-Hulta
Lanttulaatikko on jouluruuista se joka ehkä eniten jakaa mielipiteitä; minulle joulupöytä on pahasti puutteellinen jos lanttuloora puuttuu, toiset taas eivät kuuntele puolta ajatustakaan lantuista joulupöydässä. Syytän negatiivis-mielleyhtymistä vääriä valmistusmenetelmiä, en itse juuresta tai ihmisten makuaistia.
Muistan vieläkin miten yksi elämäni rakkaus syttyi eli kun teininä ensimmäisen kerran maistoin oikein tehtyä lanttulaatikkoa; sopivasti maustettua, riittävän pitkästi kypsennettyä kerman, voin ja siirapin ylevöittämää muskotin ja lantun hellää rakkautta. Kiitos ihana Anne, muistan sinut ja jumalaisen lanttulaatikkosi vieläkin!
Aiemmin olin kyllä kilttinä aina vähän ottanut kaikkia laatikoita ja nielaissut lantun ensimmäiseksi yhdellä hotaisulla pureksimatta, koska jostain syystä molemmat isoäitini tuntuivat kypsentävän sen liian kiireellä sekä maustavan sitä liikaa muskotilla ja liian vähän muilla jutuilla.
Oma lanttulaatikkoni saa ensin lanttupaloina kunnolla aikaa kypsyä keitinliemessään, sitten ronskisti kaikkea hyvää - sitä kermaa, voita, siirappia, punaista maitoa, muskottia, neilikkaa, mauste- ja valkopippuria - kaverikseen ja aattona lämmitellään uunissa pitemmän kaavan mukaan leppeällä lämmöllä. Tuloksena on suussasulava, sopivan-mutta-ei-liian-lanttuisa ja mausteinen herkku joka vie kielen mennessään, usko pois! Kokeile vaikka viidesosasatsilla ensin ja kerro sitten oliko hyvää vai ei.
Jos haluat miedompaa makua suutasi hellimään, laita laatikkoon vaikka puolet bataattia tai kolmannes porkkanaa ja/tai perunaa. Se tekee laatikosta makeampaa ja miedompaa, tämä muunnos maistuu erityisesti lapsille. Omiin joululaatikoihini bataatti päätyy punajuuren seurassa. Olenpa kyllä joskus hullutellut ja tehnyt lanttu-bataatti-punajuurilaatikkoakin. Mutta sitä tehdään vasta nemesikseni eli pottulooran jälkeen. Nyt keskitytään räätiköihin, tästä lähtee...
Kuten porkkanalaatikko, myös lanttusellainen pääsee foliovuuassa pakkaseen joulua odottamaan. Yhdestä 2 litran vuuasta ruokkii noin 8-12 ihmistä, riippuu miten pervoa sakkia ovat eli miten kova on himo lanttuun. Kaksi 2 litran foliovuokaa täyttyy 3 kilolla lanttua. Kuorintahävikkiä tulee sen verran, että käsittelemätöntä raaka-ainetta tarvitaan suhteessa enemmän kuin muita juureksia.
Lanttujen pilkkomiseen kannattaa käyttää mahdollisimman isoa ja terävää veistä. Muutamaan palaseen leikattu lanttu on muuten myös helpompi kuoria kuin kokonainen. Kypsennystä varten viitseliäs kokki leikkaa lantut n. kahden sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laiskempi jättää vähän isommiksi ja keittelee pitempään. Siinä voi viettää laatuaikaa vaikka itsensä kanssa soffalla peiton alla iltapäiväleffaa katsellessa.
Ihan vaan noin oman järkesi säilymistä ajatellen suosittelen lämpimästi että ennen kuin lähdet lanttuostoksille, tarkistat kuorimaveitsiesi kunnon. Touhusin taas Murun kyökissä, joten omat terävät ihanat Sanellit ja Victorinoxit oli kovin kaukana. Saattoi olla virheliike, noin jälkikäteen ajatellen.
Pienet, ohutkuoriset juurekset nimittäin menee vaikka voiveitsellä hinkuttamalla (Murun kuorimaveitset on ehkä jopa voiveistäkin tylsempiä, voi aargh sitä perunalaatikkotalkoiden riemua!) mutta lantun kanssa tulee itku jos kalusto ei ole kunnossa. Ratkaisimme asian niin, että ostin Murulle Ikeanreissulla 3 euron kuorijan, jossa on hyvä, tukeva ja luistamaton hantaaki. Vähintään yhtä hyviä saa mm. Clas Ohlsonilta, tämä malli on lempparini; kevyt, helppo puhdistaa ja luistaa kuin rasvattu joulupukki pulkkamäessä. Älä kysy mistä tiedän... :P
Työvälinelukuun sen verran vielä asiaa, että porkkanat saa paskemmallakin muusivempaimella mössöksi. Tuli todistettua, Murun perunanmuusain on taipuisaa muovia. Lantulle se kuitenkaan ei tahdo riittää. Ei ole Murulla sähkövatkainta. Eikä sauvasekoitinta. Epätoivo iski. Laitettiin niksi-iivarinhattu päähän. Kaapista löytyi vähänkäytetty blenderi. Olin rohkealla tuulella. Blenderi siis hommiin...hyvinhän tuo toimi kun laittoi kannuun vain kolmanneksen verran lanttua ja reilun lorauksen maitoa ja pulssasi vain just sen verran että lantut meni karkeaksi soseeksi.
Yhdestä kannullisesta tosin tuli melkein moussea kun unhotuin kuuntelemaan Murun jännittävää ja mukaansatempaavaa selostusta F1-kisoista. Sotkin tämän hieman fiinimmän ravintolan soppatarjontaa muistuttavan tekeleen muitten soseutuserien kanssa, ja hyvä tuli. Taidan kyllä kuskata oman vatkaimeni Murun luo aika piakkoin.
Tässä kohtaa laitan elintarvikehygieniapaasaajanhatun päähäni ja mainitsen tärkeän seikan jota en muistanut porkkanalaatikkopostauksessani mainita; muistathan laittaa pakastimesi pakastustoiminnon päälle noin vuorokautta ennen kuin lykkäät sinne mitään isompaa jäädytettävää! Siispä laita nappi pohjaan edellisenä päivänä ja napsauta pois päivä pakastamisen jälkeen. Näin ruoka jäähtyy ja jäätyy riittävän nopeasti ja turvallisesti.
Keitinveteen en yleensä laita suolaa, jotenkin tuntuu että lantuista tulee makeampia kun ne saavat ihan keskenään nauttia porekylvystään. Kukin makunsa mukaan - käytän normaalisuolaista voita laatikoihin ja ylipäätään kaikkeen eli siinä tulee jo lisättyä suolaa. Pikkuisen lisään myös ihan suolasuolaa maustamisvaiheessa.
Mausteiden ja siirapin määrä riippuu sekä lantuista itsestään että kokista. Itse tykkään aika makeasta ja mausteisesta, joten käytän pari desiä siirappia ja ainakin pari maustemitallista sekä muskottia että maustepippuria. Suosittelen lämmittämään mausteita sulassa voissa jotta maut irtoavat hiukan ja saat paremman kuvan siitä tarvitseeko vielä lisätä paljon vai tosi paljon.
Muista, muista, muista että varsinkin muskotti ja neilikka - jos ei myös maustepippurikin - voimistuvat paiston aikana, joten älä pilaa laatikoitasi lykkimällä liikaa mausteita! Kun alat erottaa miedon muskotinmaun, lopeta. Älä lisää enempää. Trust me, meillä isä ja setä kerran ihan itte raasteli muskottia lanttulaatikkoon ilman isoäiteen valvontaa ("Vähän vielä, ei maistu tarpeeks" x 10 jne) ja jännäksihän se meni kun jouluvieraiden ilmeitä seurailtiin. Aika muikeita naamoja sen pöydän ympärillä kuulkaas.
Vaan nyt se jouluessu eteen ja hommiin!
Tarvitset:
3 kg kuorimatonta lanttua
1 iso tai 2 pientä sipulia
150 g voita
2 dl korppujauhoja
2 dl tummaa siirappia
3-5 dl täysmaitoa
1,5-2 dl kuohukermaa
3-4 kananmunaa
muskottia, mielellään vastaraastettua/-jauhettua
neilikkaa
maustepippuria
valkopippuria
suolaa
vettä
Kuori ja pilko lantut, keitä kypsäksi eli kunnes palan saa helposti esim. haarukansivulla painamalla halki. Anna levätä keitinvedessä pois levyltä sillä aikaa kun hoitelet sipulihommat.
Silppua sipuli, kuullota (vaan äläpä ruskista) reilun voinokareen kanssa, ota pannu pois lämmöltä ja lisää loppu voi sekä maustemitallinen kaikkia mausteita. Sekoita ja anna jäähtyä.
Valuta lantut, voit säästää vähän keitinlientä varoiksi jos näyttääpi siltä että maitoa ja kermaa ei ole tarpeeksi.
Soseuta lantut tavalla tai toisella, liukasta prosessia lisäämällä sekaan kolmisen desiä maitoa, kerma, teelusikallinen suolaa sekä sipuli-voiseos.
Sekoita joukkoon siirappi ja korppujauhot, maista ja lisää mausteita mikäli tarvitsee. Lisää kananmunat, ohenna massa paksuhkon puuron vahvuiseksi maidolla.
Kaada massa vuokiin, painele halutessasi pintaan lusikalla, veitsellä tms verktyykillä ne kuuluisat kuviot ja jäähdytä. Peitä kansilla, pakasta.
Aatonaattona nosta laatikko jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön pariksi tunniksi. Nakkaa päälle korppujauhoja ja reilusti voinokareita ja laita kylmään uuniin. Laatikko muhii 170 asteen lämmössä jumalaisen pehmeäksi ja makeaksi 2-3 tunnissa.
Ens kerralla voitais ehkä sitte ottaa sitä pottua niskasta kiinni - luvassa EI ole oppituntia täydellisestä imeltämisestä ja siitä miten perunalaatikosta saa hyvää ilman siirappia. Ehei, en ole ikinä, siis kertaakaan, never, onnistunut imeltämään perunaa. Että jos jollakulla on siihen hyviä vinkkejä niin antaapi tulla, liitän ne sitte siihen pottupostaukseen Keittiöjumalatten Armollisesti Suomina Tiedonjyväsinä...
Kolme viikkoa ja 1 päivä jouluun! Whoop whoop! =)
-Hulta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)