keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Leikkaako lanttu kiinni - rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. II

Nonni, hellurei jälleen nykerönenut! Nyt alkaa taas kyökissä tapahtua, tänään touhataan monen inhokkia ja vähintään yhtä monen lempparia, lanttulaatikkoa.

Lanttulaatikko on jouluruuista se joka ehkä eniten jakaa mielipiteitä; minulle joulupöytä on pahasti puutteellinen jos lanttuloora puuttuu, toiset taas eivät kuuntele puolta ajatustakaan lantuista joulupöydässä. Syytän negatiivis-mielleyhtymistä vääriä valmistusmenetelmiä, en itse juuresta tai ihmisten makuaistia.
Muistan vieläkin miten yksi elämäni rakkaus syttyi eli kun teininä ensimmäisen kerran maistoin oikein tehtyä lanttulaatikkoa; sopivasti maustettua, riittävän pitkästi kypsennettyä kerman, voin ja siirapin ylevöittämää muskotin ja lantun hellää rakkautta. Kiitos ihana Anne, muistan sinut ja jumalaisen lanttulaatikkosi vieläkin!
Aiemmin olin kyllä kilttinä aina vähän ottanut kaikkia laatikoita ja nielaissut lantun ensimmäiseksi yhdellä hotaisulla pureksimatta, koska jostain syystä molemmat isoäitini tuntuivat kypsentävän sen liian kiireellä sekä maustavan sitä liikaa muskotilla ja liian vähän muilla jutuilla.

Oma lanttulaatikkoni saa ensin lanttupaloina kunnolla aikaa kypsyä keitinliemessään, sitten ronskisti kaikkea hyvää - sitä kermaa, voita, siirappia, punaista maitoa, muskottia, neilikkaa, mauste- ja valkopippuria - kaverikseen ja aattona lämmitellään uunissa pitemmän kaavan mukaan leppeällä lämmöllä. Tuloksena on suussasulava, sopivan-mutta-ei-liian-lanttuisa ja mausteinen herkku joka vie kielen mennessään, usko pois! Kokeile vaikka viidesosasatsilla ensin ja kerro sitten oliko hyvää vai ei.
Jos haluat miedompaa makua suutasi hellimään, laita laatikkoon vaikka puolet bataattia tai kolmannes porkkanaa ja/tai perunaa. Se tekee laatikosta makeampaa ja miedompaa, tämä muunnos maistuu erityisesti lapsille. Omiin joululaatikoihini bataatti päätyy punajuuren seurassa. Olenpa kyllä joskus hullutellut ja tehnyt lanttu-bataatti-punajuurilaatikkoakin. Mutta sitä tehdään vasta nemesikseni eli pottulooran jälkeen. Nyt keskitytään räätiköihin, tästä lähtee...

Kuten porkkanalaatikko, myös lanttusellainen pääsee foliovuuassa pakkaseen joulua odottamaan. Yhdestä 2 litran vuuasta ruokkii noin 8-12 ihmistä, riippuu miten pervoa sakkia ovat eli miten kova on himo lanttuun. Kaksi 2 litran foliovuokaa täyttyy 3 kilolla lanttua. Kuorintahävikkiä tulee sen verran, että käsittelemätöntä raaka-ainetta tarvitaan suhteessa enemmän kuin muita juureksia.
Lanttujen pilkkomiseen kannattaa käyttää mahdollisimman isoa ja terävää veistä. Muutamaan palaseen leikattu lanttu on muuten myös helpompi kuoria kuin kokonainen. Kypsennystä varten viitseliäs kokki leikkaa lantut n. kahden sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laiskempi jättää vähän isommiksi ja keittelee pitempään. Siinä voi viettää laatuaikaa vaikka itsensä kanssa soffalla peiton alla iltapäiväleffaa katsellessa.

Ihan vaan noin oman järkesi säilymistä ajatellen suosittelen lämpimästi että ennen kuin lähdet lanttuostoksille, tarkistat kuorimaveitsiesi kunnon. Touhusin taas Murun kyökissä, joten omat terävät ihanat Sanellit ja Victorinoxit oli kovin kaukana. Saattoi olla virheliike, noin jälkikäteen ajatellen.
Pienet, ohutkuoriset juurekset nimittäin menee vaikka voiveitsellä hinkuttamalla (Murun kuorimaveitset on ehkä jopa voiveistäkin tylsempiä, voi aargh sitä perunalaatikkotalkoiden riemua!) mutta lantun kanssa tulee itku jos kalusto ei ole kunnossa. Ratkaisimme asian niin, että ostin Murulle Ikeanreissulla 3 euron kuorijan, jossa on hyvä, tukeva ja luistamaton hantaaki. Vähintään yhtä hyviä saa mm. Clas Ohlsonilta, tämä malli on lempparini; kevyt, helppo puhdistaa ja luistaa kuin rasvattu joulupukki pulkkamäessä. Älä kysy mistä tiedän... :P

Työvälinelukuun sen verran vielä asiaa, että porkkanat saa paskemmallakin muusivempaimella mössöksi. Tuli todistettua, Murun perunanmuusain on taipuisaa muovia. Lantulle se kuitenkaan ei tahdo riittää. Ei ole Murulla sähkövatkainta. Eikä sauvasekoitinta. Epätoivo iski. Laitettiin niksi-iivarinhattu päähän. Kaapista löytyi vähänkäytetty blenderi. Olin rohkealla tuulella. Blenderi siis hommiin...hyvinhän tuo toimi kun laittoi kannuun vain kolmanneksen verran lanttua ja reilun lorauksen maitoa ja pulssasi vain just sen verran että lantut meni karkeaksi soseeksi.
Yhdestä kannullisesta tosin tuli melkein moussea kun unhotuin kuuntelemaan Murun jännittävää ja mukaansatempaavaa selostusta F1-kisoista. Sotkin tämän hieman fiinimmän ravintolan soppatarjontaa muistuttavan tekeleen muitten soseutuserien kanssa, ja hyvä tuli. Taidan kyllä kuskata oman vatkaimeni Murun luo aika piakkoin.

Tässä kohtaa laitan elintarvikehygieniapaasaajanhatun päähäni ja mainitsen tärkeän seikan jota en muistanut porkkanalaatikkopostauksessani mainita; muistathan laittaa pakastimesi pakastustoiminnon päälle noin vuorokautta ennen kuin lykkäät sinne mitään isompaa jäädytettävää! Siispä laita nappi pohjaan edellisenä päivänä ja napsauta pois päivä pakastamisen jälkeen. Näin ruoka jäähtyy ja jäätyy riittävän nopeasti ja turvallisesti.

Keitinveteen en yleensä laita suolaa, jotenkin tuntuu että lantuista tulee makeampia kun ne saavat ihan keskenään nauttia porekylvystään. Kukin makunsa mukaan - käytän normaalisuolaista voita laatikoihin ja ylipäätään kaikkeen eli siinä tulee jo lisättyä suolaa. Pikkuisen lisään myös ihan suolasuolaa maustamisvaiheessa.
Mausteiden ja siirapin määrä riippuu sekä lantuista itsestään että kokista. Itse tykkään aika makeasta ja mausteisesta, joten käytän pari desiä siirappia ja ainakin pari maustemitallista sekä muskottia että maustepippuria. Suosittelen lämmittämään mausteita sulassa voissa jotta maut irtoavat hiukan ja saat paremman kuvan siitä tarvitseeko vielä lisätä paljon vai tosi paljon.
Muista, muista, muista että varsinkin muskotti ja neilikka - jos ei myös maustepippurikin - voimistuvat paiston aikana, joten älä pilaa laatikoitasi lykkimällä liikaa mausteita! Kun alat erottaa miedon muskotinmaun, lopeta. Älä lisää enempää. Trust me, meillä isä ja setä kerran ihan itte raasteli muskottia lanttulaatikkoon ilman isoäiteen valvontaa ("Vähän vielä, ei maistu tarpeeks" x 10 jne) ja jännäksihän se meni kun jouluvieraiden ilmeitä seurailtiin. Aika muikeita naamoja sen pöydän ympärillä kuulkaas.

Vaan nyt se jouluessu eteen ja hommiin!
Tarvitset:

3 kg kuorimatonta lanttua
1 iso tai 2 pientä sipulia
150 g voita
2 dl korppujauhoja
2 dl tummaa siirappia
3-5 dl täysmaitoa
1,5-2 dl kuohukermaa
3-4 kananmunaa
muskottia, mielellään vastaraastettua/-jauhettua
neilikkaa
maustepippuria
valkopippuria
suolaa
vettä

Kuori ja pilko lantut, keitä kypsäksi eli kunnes palan saa helposti esim. haarukansivulla painamalla halki. Anna levätä keitinvedessä pois levyltä sillä aikaa kun hoitelet sipulihommat.
Silppua sipuli, kuullota (vaan äläpä ruskista) reilun voinokareen kanssa, ota pannu pois lämmöltä ja lisää loppu voi sekä maustemitallinen kaikkia mausteita. Sekoita ja anna jäähtyä.
Valuta lantut, voit säästää vähän keitinlientä varoiksi jos näyttääpi siltä että maitoa ja kermaa ei ole tarpeeksi.
Soseuta lantut tavalla tai toisella, liukasta prosessia lisäämällä sekaan kolmisen desiä maitoa, kerma, teelusikallinen suolaa sekä sipuli-voiseos.
Sekoita joukkoon siirappi ja korppujauhot, maista ja lisää mausteita mikäli tarvitsee. Lisää kananmunat, ohenna massa paksuhkon puuron vahvuiseksi maidolla.

Kaada massa vuokiin, painele halutessasi pintaan lusikalla, veitsellä tms verktyykillä ne kuuluisat kuviot ja jäähdytä. Peitä kansilla, pakasta.

Aatonaattona nosta laatikko jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön pariksi tunniksi. Nakkaa päälle korppujauhoja ja reilusti voinokareita ja laita kylmään uuniin. Laatikko muhii 170 asteen lämmössä jumalaisen pehmeäksi ja makeaksi 2-3 tunnissa.


Ens kerralla voitais ehkä sitte ottaa sitä pottua niskasta kiinni - luvassa EI ole oppituntia täydellisestä imeltämisestä ja siitä miten perunalaatikosta saa hyvää ilman siirappia. Ehei, en ole ikinä, siis kertaakaan, never, onnistunut imeltämään perunaa. Että jos jollakulla on siihen hyviä vinkkejä niin antaapi tulla, liitän ne sitte siihen pottupostaukseen Keittiöjumalatten Armollisesti Suomina Tiedonjyväsinä...

Kolme viikkoa ja 1 päivä jouluun! Whoop whoop! =)
-Hulta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti