torstai 8. tammikuuta 2015

Je suis Charlie - uskon ja järjen yhteensovittamisesta

Toivon että tällaista päivitystä ei ikinä tarvitsisi tai edes tekisi mieli kirjoittaa, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Haluan kertoa kenen puolella olen.

Taas tapettiin uskonnon nimissä. Tappajina ihmisiä joitten uskonnosta puhutaan rauhan ja rakkauden uskontona, jossa pyritään vain hyvään. Silti nämä ihmiset nyt ovat tappajia, pahoja ihmisiä. Sellaisina heidät tullaan muistamaan, ja heidän ansiostaan muun maailman tahto olla päätymättä uhan alle on entistä kovempi. Vastarinta vahvistuu entisestään ja saimme, surullista kyllä, uusia marttyyreita.

Tiedän, että nämä tappajat ovat ääri-islamisteja. Vähän samalla tavalla kuin eräs valtakunnan virallinen kieltäjä, joka on äärikristitty. Äärimmäiset tulkinnat helposti tuovat uskonopista pahimmat puolet esille. Jatkuvasti uutisissa tulee esille uusia asioita islamin varjolla tehdystä pahuudesta. Tämä ei oikein saa näkemään islamia rauhan ja rakkauden uskontona vai oonko vaan vähän yksinkertainen?

Mielestäni Charlie Hebdon toimitukseen hyökänneet miehet ovat myös uskonnon uhreja. He raukat vilpittömästi ja lapsen lailla uskovat siihen ääritulkintaan jonka joku heitä ylempi on heidän päähänsä iskostanut. Aivan kuin virallinen kieltäjämme varmasti vilpittömästi uskoo, että hänen elämänarvonsa - jotka nyt sattuvat perustumaan äärimmäisen tiukkaan, vanhoilliseen ja ylivedettyyn raamatuntulkintaan - ovat niin loistavat että kaikkien muidenkin pitää niitä ainakin kokeilla, mieluiten niellä sellaisenaan pureksimatta. Kyllähän minäkin suosittelen kavereilleni hyvää reseptiä, ripsiväriä tai lenkkipolkua, koska uskon heidänkin tykkäävän. Minä tosin en pakota heitä siihen esimerkiksi lakeja säätämällä tai helvettiin joutumisella uhkaamalla, vaan he saavat ihan itse valita tykätäkö vaiko ei.

Usko on kaunis asia. Mielestäni on viehättävä ajatus, että joku vilpittömästi uskoo johonkin vanhaan tarinaan ja sen esittämiin arvoihin. Oma elämänohjeistoni perustuu enemmän moraaliin, etiikkaan ja hyvään tahtoon. On sama, mihin ihminen uskoo; jos hän on hyväntahtoinen ja on valmis hyväksymään minut, hyväksyn hänet. On yhdentekevää mihin ihminen elämänohjeistonsa perustaa, kunhan hän kohtelee muita hyvin. On kuitenkin olemassa raja, jota ei sovi ylittää. Jokaisella on - tai pitäisi olla - oikeus uskoa mihin haluaa ja tulkita oppia miten haluaa, jos siitä ei ole haittaa kenellekään. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta tappaa tai kiduttaa sitä joka ei pysty tai suostu samoihin asioihin uskomaan.

Suomesta on lähtenyt ulkomaille taistelijoita "pyhään sotaan", ja kovin harva edes samaan uskovista tuntuu heidän touhuaan järkevänä pitävän. Sodassa ei ole mitään pyhää, on aivan sama minkä varjolla sitä sotaa käydään. Useat vanhemmat pelkäävät kuollakseen lapsiensa lähtevän mukaan järjettömään verenvuodatukseen, ja muu yhteisö puistelee päätään "sankareiden" lähtiessä henkselit paukkuen pesemään taistelijoiden hikisiä kalsareita. Toisaalta saman uskonjärjestelmän piiriin mahtuu niin monenlaista väkeä ja monia tulkintoja, ettei kaikkia voi tunkea samaan muottiin hyvässä eikä pahassa. On järjen ihmisiä jotka vilpittömästi haluavat tehdä hyvää, mutta jos on olemassa yksi pää niin on aina olemassa myös toinenkin.
Parhaiten uskonto - samoin kuin mikä tahansa arvojärjestelmä - edustaa tehdessään hyvää. Kaikille.

En tunne maailman kaikkia uskontoja, mutta se mitä uskon jokaisen opeista jossain muodossa löytyvän on kehoitus kunnioitukseen elämää ja toisia ihmisiä kohtaan. Elämä on pyhä. Sen riistämisessä ei ole mitään pyhää tai ylempää tarkoitusta. Uskokaa mihin uskotte, mutta kunnioittakaa toisia.



Je suis Charlie.