Nonni, nyt ollaan sit ihan virallisesti tamperelaasia. Paitsi että eilisessä remppahurmoksessa unhotin laittaa taloyhtiölle poismuuttoilmoituksen. Mutta muuten kyllä.
Eilen käytiin Murun kanssa Helsingissä hakemassa loputkin tavarat, maalaamassa lintujen huone loppuun ja siivoamassa. Harvemmin sitä on tullut sormet rakoilla maalattua mutta Bauhausin halpistelalla sekin onnistuu! Sitä todellakin tuntee elävänsä kun sormista lähtee nahkat ja selkäfileet huutavat tuskasta. Aivammahtavaa.
Siinä riekkumisen tiimellyksessä ehdittiin mm. ulkoiluttaa väliovia (ei löytynyt K-raudasta sopivaa vaikka mallikappaleen kanssa Muru kävi paikan päällä, joten korjattiin Lennin "vähän" järsimät ukset), köhiä kipsipölyä ja rähinöidä ties mistä turhasta. Kummallakin meillä on vähän lyhyt pinna, remonttihommat eivät ole mitään suurta lempparia ja sitä sitte tulee tuuleteltua omia turhautumisiaan vähän liiankin avoimesti. Joskus vois vähän miettiä mitä kaikkea pärinää turvastaan pihalle päästää. Mutta kyllä met saman peiton alle illalla silti nukahdettiin...Muru tosin sieltä peiton alta pääsi ylös noin 4 tuntia ennen kuin meikäläinen kompuroi olkkarin puolelle tyynynkuva naamassa aamupäikkäreitten jälkeen.
Maaleista puheen ollen, käyttämämme Bauhausin Swing Color 7 oli loistolöytö! Yhdeksän litran pönikkä maksoi 56 euroa ja sillä maalasi ison, noin 12-neliöisen makuuhuoneen, 2 ovea reunalistoineen ja patterin sekä verhokapan kahteen kertaan ja kolmannes jäi vielä yli. Peitto on hyvä - 2 tunnin perästä saa jo vetäistä toisen kerroksen päälle - ja koska kyseessä on vesiliukoinen maali, eipä tartse miettiä päänsärkyjä tai panikoida roiskeista, tahroista tai välineitten pesusta. Varmasti tulemme toistekin Swingin puoleen kääntymään maalausongelmaimme kera. Jos käyttää kovin pörröistä telaa, kannattaa se ensin kostuttaa vedellä ja puristella kuivaksi jotta maali imeytyy siihen paremmin. Ja kannattaa katsoa että telan varsi ei ole kuin raastinrauta...tässä tuppo käpälässä mietin miksen laittanut siihen juuttaan hantaakiin jesaria.
Tirpakkeet ovat ottaneet uuden kodin hyvin vastaan, pojat olivat kovin innoissaan kun pääsivät viimein muuttamaan omaan häkkiinsä - tosin kokosimme vain puolikkaan siitä koska kokonainen vie liikaa tilaa ja haluan saada tuonne pieneen lintuhuoneeseen myös puun ja muita virikkeitä. (Kenen idea on ollut tehdä uusiin kerrostaloasuntoihin minikokoiset makuuhuoneet, kysynpä vaan! Olis sille toopelle pari valittua sanaa tarjolla täällä.)
Laitoin häkkiin orret uusiksi ja samalla pojat saivat uusia leluja. Häkin kattoon ripustettu puhelinluettelo on suosittua revittävää, ja uusi vino-orsi on hauskaa laskea ylhäältä alas luistellen. Tänään kasattiin poikien ständi ja käytiin yhdessä kurkkimassa kaikki nurkat. Pojat siinä toista tuntia hilluivat vapaana, "auttoivat" minua meikkaamaan eli yrittivät olaltani käsin syödä kaiken mitä naamaani olin tunkemassa, kävivät tutkimassa meikkipussini sisältöä, hölöttivät ja lentelivät uteliaina sinne tänne.
Tänään tuli jo testattua keittiötä enemmälti, korkkasimme miun maamalta jouluksi saadun pizzakiven ja on se mainio keksintö! Ruis-täysjyvävehnäpohjaan tehdyt pizzat olivat megaherkkua ja koska sekopääkokki ei pysty hillitsemään itseään vaan tekee tuplasatsin taikinaa, puolet taikinasta pääsi vielä limpun muodossa kivelle lämmittelemään.
Kokeilin muuten ekaa kertaa perunaa pizzan päälle, ja toimiihan se! Tietyst jos olis pestoa ollut lykätä kaveriks niin olis varmasti ollut vielä parempaa. Mutta ruskistettu sipuli, suippopaprika, peruna, texmex-juusto ja mozzarella toimivat nekin oikein mainiosti yhdessä. Totmaar pohjalle tupattiin ensin tuoreista tomaateista itse tehtyä kastiketta. Kesällä testataan uusia perunoita, kevätsipulia, pestoa ja jotain ihanaista pienjuustolan vuohenjuustoa...oioioi.
The Ruokakaappi, siis se sellainen ihana kaappi joka on lattiasta kattoon asti täynnä ruokaa, mausteita, leivontatarvikkeita, vuokia ja kulhoja on tehnyt paluun elämääni. Sieltä kelpasi noukkia kaikki tarveaineet ja -kalut, työtasoa on riittävästi taikinan ja täytteiden valmistamiseen yhtäaikaisesti ja uuni on loistava.
Vielä kun saan kaikki vempeleet sullottua kaappeihin ja laatikoihin ja keittiön nurkkaan tiensä löytäneen hyllykön hyötykäyttöön, alan olla tyytyväinen harrastustilaani. Jos vaikka keittokirjat laahais kyökkiin hyllyä koristamaan, niin ois inspiraationlähdettä lähettyvillä kun hepuli iskee.
Tässä vazza täynnä pizzaa ja äiteen omppumehua istuksin hämärässä olohuoneessa, "katselen" Bondia ja kuuntelen Murun vienoa kuorsausta seinän takaa. Raasu on ollut tänään ihan väsy, mutta niin olen minäkin. Huomenna on vuorossa vielä viimeinen rutistus, Murun vanhan kodin siivous luovutuskuntoon, ja sit ollaankin valmiit. Voin alkaa tosissani keskittymään työhaastatteluissa juoksemiseen, keikkahommiin ja kodin muokkaamiseen meidän näköiseksi.
Leppoisaa viikonvaihteen jatkoa kaikille, nauttikaa keleistä minkä voitte ja jos ette voi, leipokaa jotain. Se on parasta terapiaa.
-Hulta
lauantai 28. maaliskuuta 2015
torstai 19. maaliskuuta 2015
Lentsua ja maalitelaa - pientä päivitystä muuton keskeltä
Ah. Väsyttää, unettaa, nuhattaa, yskittää...totta kai muuton alla kuuluu sairastua. Mielellään kummankin osapuolen, jotta hommat oikein kävisivät hankalaksi.
Täällä on nyt sairastupa Helsingissä sekä Tampereella, ja enää minun pitäisi pakata keittiö ja vähän vaatehuonetta ja maalata makuuhuone ja kiinnittää ovilistat takaisin ja sulattaa ja pestä pakastin ja viedä pientä kamaa elektroniikkaromunkeräykseen... Jos jollakulla on taikasauva, niin nyt sitä saisi heilauttaa tänpäi ja mielellään parin loitsun saattelemana. Kokeilemani manaukset eivät ole toimineet, taitaa olla haltiakummeilla muuta puuhaa kun eivät ole kuulolla. Tai sitten ovat tunkeneet juustoa korviinsa kun kielenkäyttöni on saattanut olla hiukan painokelvotonta aika ajoin. Täti sano paha sana.
Samalla kun tässä eletään taas melkein liian jänniä aikoja, viikonlopun jälkeen on ehkä jo pakko uskoa että saan viimein asettua aloilleni. Ja nimenomaan tehdä niin aivan mahtavan tyypin kanssa. Minun kotini jää tänne uusien asukkaiden elämää seuraamaan, vähän tulee ikävä Helsinkiä mutta ei paljon. Ei ainakaan niin paljon että ennemmin jäisin tänne. Uskon Tampereen olevan enemmän minunlaiselleni ihmiselle sopiva paikka.
Elämänvaiheen vaihtuminen uuteen ei ole sekään herättänyt turhaa ahdistusta, olen vain innoissani ja onnellinen. Moni on varoitellut "vapauden menettämisestä" ja jopa miettinyt ääneen, pystynkö enää (tässä korkeassa 35 vuoden iässä?!) jakamaan elämääni toisen ihmisen kanssa.
Eihän tämä tarkoita, että olen parisuhteen ja kodin vankina - aiemmassa liitossani annoin tapahtua niin, ja heikoin seurauksin toiselle osapuolelle - vaan itse asiassa näen elämääni tulevan entistä enemmän vapautta. Turha ja väsyttävä reissaaminen Helsingin ja Tampereen välillä jää pois kummankin osalta, kun jatkossa välimatka mitataan metreissä ja senteissä kilometrien sijaan.
Uusi kotipaikkakuntani sijaitsee loistavasti kaiken keskipisteessä ja Tampereelta on parin tunnin matka lähes kaikkien tärkeiden ihmisten luo; vanhemmat, parhaat ystävät ja kummityttö ovat kaikki lähellä. Murun perheen luo on jatkossa helpompi lähteä käymään kun minun ei tarvitse ensin reissata lintujen ja kaikkien kamppeiden kanssa lähemmäs neljää tuntia Tampereelle ja jatkaa siitä matkaa yhdessä.
Murun pokeri-illat ja ties mitkä ravitouhut saavat jatkua hänen mielensä mukaan, tosin tarjottavien taso saattaa hiukan parantua kun tämä täti pääsee sinne ihanaan isoon keittiöön touhaamaan...mikä tahansa tekosyy on tervetullut että pääsen taas verestämään taitojani! Tuo keittiö on ehkä melkein paras juttu uudessa kodissa, saan taas sen ihanan lattiasta kattoon yltävän The Ruokakaapinkin elämääni! Kiitos ja ylistys!
Meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua, ja tästedes toivon osoitteenani olevan vain meidän koteja. Pitäkää peukkuja kuitenkin, aina joskus tarvitaan mieletöntä tuuriakin että elämä menee edes jotenkin sitä rataa kuin sen toivoo ja odottaa kulkevan...
Jotta projektissa päästään edes jotenkin tolkullisella tahdilla eteenpäin, taidan hakea vähän vauhdittavia valmisteita huomenna kaupasta - Red Bullia ja jotain todella sokeripitoista nopeaa syötävää - että pysyn tolpillani. Sillä lailla sopivasti hysteerisessä mielen- ja kehontilassa tulee tulosta parhaiten. Laadusta en tiedä mutta määrä on valtava!
Päätämme raporttimme kaaoksesta tähän. Täällä Hulda Huoleton, punkanpohja.
Täällä on nyt sairastupa Helsingissä sekä Tampereella, ja enää minun pitäisi pakata keittiö ja vähän vaatehuonetta ja maalata makuuhuone ja kiinnittää ovilistat takaisin ja sulattaa ja pestä pakastin ja viedä pientä kamaa elektroniikkaromunkeräykseen... Jos jollakulla on taikasauva, niin nyt sitä saisi heilauttaa tänpäi ja mielellään parin loitsun saattelemana. Kokeilemani manaukset eivät ole toimineet, taitaa olla haltiakummeilla muuta puuhaa kun eivät ole kuulolla. Tai sitten ovat tunkeneet juustoa korviinsa kun kielenkäyttöni on saattanut olla hiukan painokelvotonta aika ajoin. Täti sano paha sana.
Samalla kun tässä eletään taas melkein liian jänniä aikoja, viikonlopun jälkeen on ehkä jo pakko uskoa että saan viimein asettua aloilleni. Ja nimenomaan tehdä niin aivan mahtavan tyypin kanssa. Minun kotini jää tänne uusien asukkaiden elämää seuraamaan, vähän tulee ikävä Helsinkiä mutta ei paljon. Ei ainakaan niin paljon että ennemmin jäisin tänne. Uskon Tampereen olevan enemmän minunlaiselleni ihmiselle sopiva paikka.
Elämänvaiheen vaihtuminen uuteen ei ole sekään herättänyt turhaa ahdistusta, olen vain innoissani ja onnellinen. Moni on varoitellut "vapauden menettämisestä" ja jopa miettinyt ääneen, pystynkö enää (tässä korkeassa 35 vuoden iässä?!) jakamaan elämääni toisen ihmisen kanssa.
Eihän tämä tarkoita, että olen parisuhteen ja kodin vankina - aiemmassa liitossani annoin tapahtua niin, ja heikoin seurauksin toiselle osapuolelle - vaan itse asiassa näen elämääni tulevan entistä enemmän vapautta. Turha ja väsyttävä reissaaminen Helsingin ja Tampereen välillä jää pois kummankin osalta, kun jatkossa välimatka mitataan metreissä ja senteissä kilometrien sijaan.
Uusi kotipaikkakuntani sijaitsee loistavasti kaiken keskipisteessä ja Tampereelta on parin tunnin matka lähes kaikkien tärkeiden ihmisten luo; vanhemmat, parhaat ystävät ja kummityttö ovat kaikki lähellä. Murun perheen luo on jatkossa helpompi lähteä käymään kun minun ei tarvitse ensin reissata lintujen ja kaikkien kamppeiden kanssa lähemmäs neljää tuntia Tampereelle ja jatkaa siitä matkaa yhdessä.
Murun pokeri-illat ja ties mitkä ravitouhut saavat jatkua hänen mielensä mukaan, tosin tarjottavien taso saattaa hiukan parantua kun tämä täti pääsee sinne ihanaan isoon keittiöön touhaamaan...mikä tahansa tekosyy on tervetullut että pääsen taas verestämään taitojani! Tuo keittiö on ehkä melkein paras juttu uudessa kodissa, saan taas sen ihanan lattiasta kattoon yltävän The Ruokakaapinkin elämääni! Kiitos ja ylistys!
Meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua, ja tästedes toivon osoitteenani olevan vain meidän koteja. Pitäkää peukkuja kuitenkin, aina joskus tarvitaan mieletöntä tuuriakin että elämä menee edes jotenkin sitä rataa kuin sen toivoo ja odottaa kulkevan...
Jotta projektissa päästään edes jotenkin tolkullisella tahdilla eteenpäin, taidan hakea vähän vauhdittavia valmisteita huomenna kaupasta - Red Bullia ja jotain todella sokeripitoista nopeaa syötävää - että pysyn tolpillani. Sillä lailla sopivasti hysteerisessä mielen- ja kehontilassa tulee tulosta parhaiten. Laadusta en tiedä mutta määrä on valtava!
Päätämme raporttimme kaaoksesta tähän. Täällä Hulda Huoleton, punkanpohja.
torstai 5. maaliskuuta 2015
Pikaiset iltasella - herkkua lehtikaalista
Sattuipa iltana kauniina, että nälkä yllätti rakkaan miespuolisen olennon. Murun ollessa kyseessä tämä ei kyllä ollut varsinainen ylläri, enemmän olisin yllättynt jos tuo mies EI olis ollut syötävää mankumassa. Melkein ois kuumemittarin paikka se.
Minä siitä kovalla touhulla läksin varmuusvarastoa kartoittamaan. Pikaisen jääkaappiratsian jälkeen minulla oli kasassa seuraavat ainekset: parsakaalinjämä, puolikas pussi lehtikaalia, sipuli, valkosipuli, 5 cm pätkä kesäkurppaa, 3 jättiherkkusientä (siis todellakin jumbokokoa, ei ois mahtunut ees miun suureen kitaan kokonaisena ja se on paljon sanottu), pari desiä keitettyä täysjyväfusillia ja puolikas suippopaprika.
Päätin taas kerran mennä yli siitä mistä aita on matalin ja kokata lämmintä lehtikaalisalaattia. Siitä Murukin tykkää, vaikka siinä ei lihaa olekaan. Vaan enpä tiiä voiko tuota varsinaiseksi salaatiksi virallisesti kutsua, mutta salaatti on terveysruokaa joten sillä mennään. Se kaunis ajatus kaiken takana jne...
Tämä on siitä kiva salaatti, että se valmistuu jääkaapin jämistä nopeasti ja täyttää kaksi masua pitkäksi aikaa. Lehtikaali on superterveellistä ja sitä kannattaa syödä ympäri vuoden varsinkin sienten seurassa, pyssyy parisuhdekin viriilinä kun seleenin- ja sinkinsaanti on kunnossa. ;)
Mikäli lehtikaali ei maistu tai sitä ei kaupassa sattunut olemaan, tuore pinaatti tai esim. rucolaa, mangoldia, vuonankaalia ym sisältävät salaattisekoitukset toimivat myös oikein hyvin. Kunhan siinä salaattisekoituksessa ei ole jää(vuori)salaattia joka nyt noin pääosin ei kuumennettuna toimi.
Toisaalta onhan sitä vesimeloniakin telkkarin muotikokkausohjelmissa grillattu ja kiinalaiset nyt wokkaavat kaiken kiinankaalista kurkkuun, joten mikäpä miä oon mittää sanomaan ku mittän tiärä. Jos urheiluhenkeä löytyy niin kokeilkaatten ihmeessä, ja kertokaa myös meille muille että miten toimi!
Määristä sen verran, että jos haluat jättää pastan pois niin käytä enemmän lehtikaalia. Vaikka koko pussi. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää pari desiä kukkakaalia tai pari kolme kypsää perunaa salaatin täydentäjänä.
Pastalle annoin tällä kertaa yrttiöljykäsittelyn; 2 rkl öljyä, reilu ½ tl sekalaisia yrttejä (tällä kertaa Herbes de Provencea), muutama kide suolaa ja rouhittua mustapippuria sillee sopivasti. Käytin öljyn ja yrtit ensin mikrossa noin 20 sekuntia, jotta aromit irtoavat paremmin. Sitte pastat kylpyyn ja kokki muita huseeraamaan. Ruuanvalmistuksen alussa kun tämän tekee niin salaatin valmistuessa makuja on jo ehtint kivasti kehittyä.
Saman aromikylvyn voi antaa myös kypsälle perunalle, mikäli sellaisen haluaa nauttia ennemmin kylmänä kuin lämpimänä itse salaatin seassa.
Yleensä käytän kypsennyksessä öljyä - tällä hetkellä suosikkini on oliivi-rypsiseos - ja sekaan nakkaan pienen voinokareen makua tuomaan. Rasvavalinnalla saa sekä makua että terveysvaikutuksia muuteltua mielensä mukaan.
Extraneitsytoliiviöljyllä makuun saa lisää vehreyttä, ja olenpa joskus käyttänyt saksanpähkinäöljyäkin tässä ruuassa kun olen kaivannut pientä omegatankkausta. Itämaisempien makujen ystävä voi käyttää osaksi chili- tai seesamiöljyä ja lisätä vaikka tuoretta chiliä ja/tai korianteria.
Valkosipulia ohjeessa on melko lailla huolellinen määrä - kokonainen kynsilaukka - joka on oman mieltymykseni mukainen määrä mut miä nyt oon hiukan tavallista pahemmin seonnut joten kukin itse päättää laittaako puolikkaan kynnen vai ohjeen suositteleman määrän. Kokonaan valkosipulia ei kannata pois unohtaa, sillä se on miun mielest just se juttu mikä nostaa maut ihan uskomattomiin sfääreihin. Kokeile vaikka!
Alla hyvin hämyisä ja surkea kuva tästä ruokalempparista - suosittelen testaamaan miltä näyttääpi noin niinkun luonnossa...melko paljon vähemmän tylsältä!
Mutta eikös myö sitte aletaki jo hommiin?
Ateriaan kahdelle tarvitset:
100-150 g lehtikaalia
1 keskikokoinen sipuli
1 tuore valkosipuli
½ parsakaali varsineen ja/tai neljännes pienestä kukkakaalista
3 jumboherkkusientä
öljyä, voita
suolaa, pippuria, yrttejä tai muita mausteita maun mukaan
Siivuta kesäkurpitsa ja huuhdellut sienet ½ sentin siivuiksi ja laita rasvan kanssa laakealle pannulle tai isoon kattilaan. Lisää puolisen teelusikallista suolaa ja hikoiluta reilu 5 minuuttia keskilämmöllä.
Tällä aikaa suikaloi sipuli, hienonna valkosipuli ja pilko parsakaali. Irrottele siitä kukkanuput ja pistä isoimmat 2-4 osaan; noin peukalonpaksuiset palat kypsyvät järkevässä ajassa. Kuori varret ja leikkaa puolen sentin siivuiksi. Jos käytät raakaa kukkakaalia, toimi samoin kuin parsaisen serkkunsa kanssa.
Kun sienet ja kurpat ovat hikoilleet enimmät mehunsa ja mehu on pannulta haihtunut, heitä tehoja suuremmaksi (4-5/6) ja laita tavan sipuli ynnä kukka-/parsakaali pannulle. Niiden paistuessa ruodi lehtikaali ja revi se noin puolen kämmenen kokoisiksi paloiksi, huuhtele ja valuta.
Jos käytät kypsää perunaa, lisää se tässä kohtaa pannulle.
Kun pannulla on kevyesti ruskettunutta porukkaa, mausta mustapippurilla, heitä sekaan valkosipuli ja vajaan minuutin päästä lehtikaali. Liikuttele tavaraa jotta lehtikaali kuihtuu ja vaihtaa väriään tummanvihreään.
Tähän menee aikaa vain 2-4 minuuttia. Pienilehtisemmät salaatit kuten rucola kypsyvät vieläkin nopeammin joten älä lähde haahuilemaan tässä välissä!
Kippaa lautasille lehtikaalisalaattia, lisää marinoitu pasta ja väriksi jotain kauniin punaista; paprikaa, tomaattia, omenaa, mitä sitä nyt nurkista sattuukaan löytymään...melkeinpä kaikki käy! Todellinen herkkusuu raastaa salaatin päälle vähän parmesaania tai murustelee fetaa. Raejuustokin toimii proteiinilisänä. Aina vaan parempaa.
Omia punaisia lemppareitani ovat miniluumutomaatit sekä Peppadew-minipaprikat joita löytyy useimmista isonpuoleisista ruokakaupoista. Jostain todellisesta aarreaitasta saattaa osua eteen myös juustotäytteisiä versioita, jotka ovat sellaisenaan kiva lisä tapas- tai meze-pöytään.
Peppadew on kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja se sopii myös monille joille tavallinen paprika tuottaa vatsavaivoja. Löytyypä mokomia kahdenvahvuisenakin; mietona/makeana ja voimakkaampana. Eipä tuo voimakkaampikaan kovin tulinen ole, jopa tällainen vastikään Srirachan makuunkin päässyt jänishousu niitä tohtii mutustella ilman turhia kauhuntutinoita!
Muissa uutisissa; uusia uratuulia haisteltu, uusi koti löydetty, vanhoista päästy eroon ja ennusteissa raivoisaa tavaran roudaamista 200 km pohjoiseen. Eli siis aivan vallan mallikkaasti menee! =)
Leppoisia iltoja ja kevättä odotellessa,
muuttolintu-Hulta
Minä siitä kovalla touhulla läksin varmuusvarastoa kartoittamaan. Pikaisen jääkaappiratsian jälkeen minulla oli kasassa seuraavat ainekset: parsakaalinjämä, puolikas pussi lehtikaalia, sipuli, valkosipuli, 5 cm pätkä kesäkurppaa, 3 jättiherkkusientä (siis todellakin jumbokokoa, ei ois mahtunut ees miun suureen kitaan kokonaisena ja se on paljon sanottu), pari desiä keitettyä täysjyväfusillia ja puolikas suippopaprika.
Päätin taas kerran mennä yli siitä mistä aita on matalin ja kokata lämmintä lehtikaalisalaattia. Siitä Murukin tykkää, vaikka siinä ei lihaa olekaan. Vaan enpä tiiä voiko tuota varsinaiseksi salaatiksi virallisesti kutsua, mutta salaatti on terveysruokaa joten sillä mennään. Se kaunis ajatus kaiken takana jne...
Tämä on siitä kiva salaatti, että se valmistuu jääkaapin jämistä nopeasti ja täyttää kaksi masua pitkäksi aikaa. Lehtikaali on superterveellistä ja sitä kannattaa syödä ympäri vuoden varsinkin sienten seurassa, pyssyy parisuhdekin viriilinä kun seleenin- ja sinkinsaanti on kunnossa. ;)
Mikäli lehtikaali ei maistu tai sitä ei kaupassa sattunut olemaan, tuore pinaatti tai esim. rucolaa, mangoldia, vuonankaalia ym sisältävät salaattisekoitukset toimivat myös oikein hyvin. Kunhan siinä salaattisekoituksessa ei ole jää(vuori)salaattia joka nyt noin pääosin ei kuumennettuna toimi.
Toisaalta onhan sitä vesimeloniakin telkkarin muotikokkausohjelmissa grillattu ja kiinalaiset nyt wokkaavat kaiken kiinankaalista kurkkuun, joten mikäpä miä oon mittää sanomaan ku mittän tiärä. Jos urheiluhenkeä löytyy niin kokeilkaatten ihmeessä, ja kertokaa myös meille muille että miten toimi!
Määristä sen verran, että jos haluat jättää pastan pois niin käytä enemmän lehtikaalia. Vaikka koko pussi. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää pari desiä kukkakaalia tai pari kolme kypsää perunaa salaatin täydentäjänä.
Pastalle annoin tällä kertaa yrttiöljykäsittelyn; 2 rkl öljyä, reilu ½ tl sekalaisia yrttejä (tällä kertaa Herbes de Provencea), muutama kide suolaa ja rouhittua mustapippuria sillee sopivasti. Käytin öljyn ja yrtit ensin mikrossa noin 20 sekuntia, jotta aromit irtoavat paremmin. Sitte pastat kylpyyn ja kokki muita huseeraamaan. Ruuanvalmistuksen alussa kun tämän tekee niin salaatin valmistuessa makuja on jo ehtint kivasti kehittyä.
Saman aromikylvyn voi antaa myös kypsälle perunalle, mikäli sellaisen haluaa nauttia ennemmin kylmänä kuin lämpimänä itse salaatin seassa.
Yleensä käytän kypsennyksessä öljyä - tällä hetkellä suosikkini on oliivi-rypsiseos - ja sekaan nakkaan pienen voinokareen makua tuomaan. Rasvavalinnalla saa sekä makua että terveysvaikutuksia muuteltua mielensä mukaan.
Extraneitsytoliiviöljyllä makuun saa lisää vehreyttä, ja olenpa joskus käyttänyt saksanpähkinäöljyäkin tässä ruuassa kun olen kaivannut pientä omegatankkausta. Itämaisempien makujen ystävä voi käyttää osaksi chili- tai seesamiöljyä ja lisätä vaikka tuoretta chiliä ja/tai korianteria.
Valkosipulia ohjeessa on melko lailla huolellinen määrä - kokonainen kynsilaukka - joka on oman mieltymykseni mukainen määrä mut miä nyt oon hiukan tavallista pahemmin seonnut joten kukin itse päättää laittaako puolikkaan kynnen vai ohjeen suositteleman määrän. Kokonaan valkosipulia ei kannata pois unohtaa, sillä se on miun mielest just se juttu mikä nostaa maut ihan uskomattomiin sfääreihin. Kokeile vaikka!
Alla hyvin hämyisä ja surkea kuva tästä ruokalempparista - suosittelen testaamaan miltä näyttääpi noin niinkun luonnossa...melko paljon vähemmän tylsältä!
Mutta eikös myö sitte aletaki jo hommiin?
Ateriaan kahdelle tarvitset:
100-150 g lehtikaalia
1 keskikokoinen sipuli
1 tuore valkosipuli
½ parsakaali varsineen ja/tai neljännes pienestä kukkakaalista
3 jumboherkkusientä
öljyä, voita
suolaa, pippuria, yrttejä tai muita mausteita maun mukaan
Siivuta kesäkurpitsa ja huuhdellut sienet ½ sentin siivuiksi ja laita rasvan kanssa laakealle pannulle tai isoon kattilaan. Lisää puolisen teelusikallista suolaa ja hikoiluta reilu 5 minuuttia keskilämmöllä.
Tällä aikaa suikaloi sipuli, hienonna valkosipuli ja pilko parsakaali. Irrottele siitä kukkanuput ja pistä isoimmat 2-4 osaan; noin peukalonpaksuiset palat kypsyvät järkevässä ajassa. Kuori varret ja leikkaa puolen sentin siivuiksi. Jos käytät raakaa kukkakaalia, toimi samoin kuin parsaisen serkkunsa kanssa.
Kun sienet ja kurpat ovat hikoilleet enimmät mehunsa ja mehu on pannulta haihtunut, heitä tehoja suuremmaksi (4-5/6) ja laita tavan sipuli ynnä kukka-/parsakaali pannulle. Niiden paistuessa ruodi lehtikaali ja revi se noin puolen kämmenen kokoisiksi paloiksi, huuhtele ja valuta.
Jos käytät kypsää perunaa, lisää se tässä kohtaa pannulle.
Kun pannulla on kevyesti ruskettunutta porukkaa, mausta mustapippurilla, heitä sekaan valkosipuli ja vajaan minuutin päästä lehtikaali. Liikuttele tavaraa jotta lehtikaali kuihtuu ja vaihtaa väriään tummanvihreään.
Tähän menee aikaa vain 2-4 minuuttia. Pienilehtisemmät salaatit kuten rucola kypsyvät vieläkin nopeammin joten älä lähde haahuilemaan tässä välissä!
Kippaa lautasille lehtikaalisalaattia, lisää marinoitu pasta ja väriksi jotain kauniin punaista; paprikaa, tomaattia, omenaa, mitä sitä nyt nurkista sattuukaan löytymään...melkeinpä kaikki käy! Todellinen herkkusuu raastaa salaatin päälle vähän parmesaania tai murustelee fetaa. Raejuustokin toimii proteiinilisänä. Aina vaan parempaa.
Omia punaisia lemppareitani ovat miniluumutomaatit sekä Peppadew-minipaprikat joita löytyy useimmista isonpuoleisista ruokakaupoista. Jostain todellisesta aarreaitasta saattaa osua eteen myös juustotäytteisiä versioita, jotka ovat sellaisenaan kiva lisä tapas- tai meze-pöytään.
Peppadew on kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja se sopii myös monille joille tavallinen paprika tuottaa vatsavaivoja. Löytyypä mokomia kahdenvahvuisenakin; mietona/makeana ja voimakkaampana. Eipä tuo voimakkaampikaan kovin tulinen ole, jopa tällainen vastikään Srirachan makuunkin päässyt jänishousu niitä tohtii mutustella ilman turhia kauhuntutinoita!
Kuva pöllitty valmistajan sivuilta
Muissa uutisissa; uusia uratuulia haisteltu, uusi koti löydetty, vanhoista päästy eroon ja ennusteissa raivoisaa tavaran roudaamista 200 km pohjoiseen. Eli siis aivan vallan mallikkaasti menee! =)
Leppoisia iltoja ja kevättä odotellessa,
muuttolintu-Hulta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)