torstai 5. maaliskuuta 2015

Pikaiset iltasella - herkkua lehtikaalista

Sattuipa iltana kauniina, että nälkä yllätti rakkaan miespuolisen olennon. Murun ollessa kyseessä tämä ei kyllä ollut varsinainen ylläri, enemmän olisin yllättynt jos tuo mies EI olis ollut syötävää mankumassa. Melkein ois kuumemittarin paikka se.

Minä siitä kovalla touhulla läksin varmuusvarastoa kartoittamaan. Pikaisen jääkaappiratsian jälkeen minulla oli kasassa seuraavat ainekset: parsakaalinjämä, puolikas pussi lehtikaalia, sipuli, valkosipuli, 5 cm pätkä kesäkurppaa, 3 jättiherkkusientä (siis todellakin jumbokokoa, ei ois mahtunut ees miun suureen kitaan kokonaisena ja se on paljon sanottu), pari desiä keitettyä täysjyväfusillia ja puolikas suippopaprika.

Päätin taas kerran mennä yli siitä mistä aita on matalin ja kokata lämmintä lehtikaalisalaattia. Siitä Murukin tykkää, vaikka siinä ei lihaa olekaan. Vaan enpä tiiä voiko tuota varsinaiseksi salaatiksi virallisesti kutsua, mutta salaatti on terveysruokaa joten sillä mennään. Se kaunis ajatus kaiken takana jne...

Tämä on siitä kiva salaatti, että se valmistuu jääkaapin jämistä nopeasti ja täyttää kaksi masua pitkäksi aikaa. Lehtikaali on superterveellistä ja sitä kannattaa syödä ympäri vuoden varsinkin sienten seurassa, pyssyy parisuhdekin viriilinä kun seleenin- ja sinkinsaanti on kunnossa. ;)

Mikäli lehtikaali ei maistu tai sitä ei kaupassa sattunut olemaan, tuore pinaatti tai esim. rucolaa, mangoldia, vuonankaalia ym sisältävät salaattisekoitukset toimivat myös oikein hyvin. Kunhan siinä salaattisekoituksessa ei ole jää(vuori)salaattia joka nyt noin pääosin ei kuumennettuna toimi.
Toisaalta onhan sitä vesimeloniakin telkkarin muotikokkausohjelmissa grillattu ja kiinalaiset nyt wokkaavat kaiken kiinankaalista kurkkuun, joten mikäpä miä oon mittää sanomaan ku mittän tiärä. Jos urheiluhenkeä löytyy niin kokeilkaatten ihmeessä, ja kertokaa myös meille muille että miten toimi!

Määristä sen verran, että jos haluat jättää pastan pois niin käytä enemmän lehtikaalia. Vaikka koko pussi. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää pari desiä kukkakaalia tai pari kolme kypsää perunaa salaatin täydentäjänä.
Pastalle annoin tällä kertaa yrttiöljykäsittelyn; 2 rkl öljyä, reilu ½ tl sekalaisia yrttejä (tällä kertaa Herbes de Provencea), muutama kide suolaa ja rouhittua mustapippuria sillee sopivasti. Käytin öljyn ja yrtit ensin mikrossa noin 20 sekuntia, jotta aromit irtoavat paremmin. Sitte pastat kylpyyn ja kokki muita huseeraamaan. Ruuanvalmistuksen alussa kun tämän tekee niin salaatin valmistuessa makuja on jo ehtint kivasti kehittyä.
Saman aromikylvyn voi antaa myös kypsälle perunalle, mikäli sellaisen haluaa nauttia ennemmin kylmänä kuin lämpimänä itse salaatin seassa.

Yleensä käytän kypsennyksessä öljyä - tällä hetkellä suosikkini on oliivi-rypsiseos - ja sekaan nakkaan pienen voinokareen makua tuomaan. Rasvavalinnalla saa sekä makua että terveysvaikutuksia muuteltua mielensä mukaan.
Extraneitsytoliiviöljyllä makuun saa lisää vehreyttä,  ja olenpa joskus käyttänyt saksanpähkinäöljyäkin tässä ruuassa kun olen kaivannut pientä omegatankkausta. Itämaisempien makujen ystävä voi käyttää osaksi chili- tai seesamiöljyä ja lisätä vaikka tuoretta chiliä ja/tai korianteria.

Valkosipulia ohjeessa on melko lailla huolellinen määrä - kokonainen kynsilaukka - joka on oman mieltymykseni mukainen määrä mut miä nyt oon hiukan tavallista pahemmin seonnut joten kukin itse päättää laittaako puolikkaan kynnen vai ohjeen suositteleman määrän. Kokonaan valkosipulia ei kannata pois unohtaa, sillä se on miun mielest just se juttu mikä nostaa maut ihan uskomattomiin sfääreihin. Kokeile vaikka!

 Alla hyvin hämyisä ja surkea kuva tästä ruokalempparista - suosittelen testaamaan miltä näyttääpi noin niinkun luonnossa...melko paljon vähemmän tylsältä!



Mutta eikös myö sitte aletaki jo hommiin?

Ateriaan kahdelle tarvitset:
100-150 g lehtikaalia
1 keskikokoinen sipuli
1 tuore valkosipuli
½ parsakaali varsineen ja/tai neljännes pienestä kukkakaalista
3 jumboherkkusientä
 öljyä, voita
suolaa, pippuria, yrttejä tai muita mausteita maun mukaan

Siivuta kesäkurpitsa ja huuhdellut sienet ½ sentin siivuiksi ja laita rasvan kanssa laakealle pannulle tai isoon kattilaan. Lisää puolisen teelusikallista suolaa ja hikoiluta reilu 5 minuuttia keskilämmöllä.
Tällä aikaa suikaloi sipuli, hienonna valkosipuli ja pilko parsakaali. Irrottele siitä kukkanuput ja pistä isoimmat 2-4 osaan; noin peukalonpaksuiset palat kypsyvät järkevässä ajassa. Kuori varret ja leikkaa puolen sentin siivuiksi. Jos käytät raakaa kukkakaalia, toimi samoin kuin parsaisen serkkunsa kanssa.

Kun sienet ja kurpat ovat hikoilleet enimmät mehunsa ja mehu on pannulta haihtunut, heitä tehoja suuremmaksi (4-5/6) ja laita tavan sipuli ynnä kukka-/parsakaali pannulle. Niiden paistuessa ruodi lehtikaali ja revi se noin puolen kämmenen kokoisiksi paloiksi, huuhtele ja valuta.
Jos käytät kypsää perunaa, lisää se tässä kohtaa pannulle.
Kun pannulla on kevyesti ruskettunutta porukkaa, mausta mustapippurilla, heitä sekaan valkosipuli ja vajaan minuutin päästä lehtikaali. Liikuttele tavaraa jotta lehtikaali kuihtuu ja vaihtaa väriään tummanvihreään.
Tähän menee aikaa vain 2-4 minuuttia. Pienilehtisemmät salaatit kuten rucola kypsyvät vieläkin nopeammin joten älä lähde haahuilemaan tässä välissä!

Kippaa lautasille lehtikaalisalaattia, lisää marinoitu pasta ja väriksi jotain kauniin punaista; paprikaa, tomaattia, omenaa, mitä sitä nyt nurkista sattuukaan löytymään...melkeinpä kaikki käy! Todellinen herkkusuu raastaa salaatin päälle vähän parmesaania tai murustelee fetaa. Raejuustokin toimii proteiinilisänä. Aina vaan parempaa.
Omia punaisia lemppareitani ovat miniluumutomaatit sekä Peppadew-minipaprikat joita löytyy useimmista isonpuoleisista ruokakaupoista. Jostain todellisesta aarreaitasta saattaa osua eteen myös juustotäytteisiä versioita, jotka ovat sellaisenaan kiva lisä tapas- tai meze-pöytään.

Peppadew on kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja se sopii myös monille joille tavallinen paprika tuottaa vatsavaivoja. Löytyypä mokomia kahdenvahvuisenakin; mietona/makeana ja voimakkaampana. Eipä tuo voimakkaampikaan kovin tulinen ole, jopa tällainen vastikään Srirachan makuunkin päässyt jänishousu niitä tohtii mutustella ilman turhia kauhuntutinoita!

Kuva pöllitty valmistajan sivuilta


Muissa uutisissa; uusia uratuulia haisteltu, uusi koti löydetty, vanhoista päästy eroon ja ennusteissa raivoisaa tavaran roudaamista 200 km pohjoiseen. Eli siis aivan vallan mallikkaasti menee! =)

Leppoisia iltoja ja kevättä odotellessa,
muuttolintu-Hulta

2 kommenttia: