Meikäläinen on sitte viimein operoitu viikko sitte ja melkein jo ehjässä kunnossa. Pankki- ja kauppareissut kyllä imevät mehut ja kävelyvauhti on edelleen noin kolmanneksen normaalista, mutta viikonloppuna tapahtuu silti muutto, oli kroppa samaa mieltä tai ei.
Viime kesän häissä sain jo buukkauksen yo-juhlaviikonlopulle. Sattuneesta syystä keittiössä huusaaminen ei nyt onnistu, joten jouduin tuottamaan pettymyksen tälle ihanalle naiselle.
Monella muullakin on edessä samanlainen tilanne; yllättäen perheessä vietetäänkin valmistujaisia, päättäjäisiä tai lakkiaisia ja pitopalvelua ei olekaan käytettävissä. Iik!
Vai onko sittenkään syytä huoleen? Ei oikeastaan. Pienellä huseeraamisella saa helposti tehtyä tarjottavat isommallekin joukolle. Oikeastaan ainoa mihin kannattaa palkata apua, on kahvinkeitto ja tiskihommat. Siihen sopii mainiosti vaikka naapurin teini tai mummo, kumpaa sorttia nyt seinän takaa sattuukaan löytymään.
Voileipäkakkuihin olen kieltäytynyt sekaantumasta. Moisen tekeleen sijasta suosittelen lämpimästi kolmioleipiä ja wrappeja. Ne on helppoa väsätä edellisenä päivänä sarjatyönä sekä leikata ja vadittaa juhlapäivää varten. Näihin kannattaa käyttää neliskanttista, isoviipaleista paahtoleipää. Jos teet useampaa täytettä, leivät erottaa helposti kun tekee toiset vaaleaan ja toiset täysjyväleipään. Jos haluat hifistellä, voit leikata leivästä kuoret pois ennen täyttämistä.
Kun teet kolmioleipiä ja wrappeja, tee ne mahdollisimman nopeasti valmiiksi, leikkaa (leivät 2 tai 4 osaan halusi mukaan, wrapit 3-4 osaan) ja lado vadeille. Laita päälle kostutettua, hyvin kuivaksi puristettua talouspaperia ja lopuksi kelmua.
Seuraavassa lempitäytteitäni, ohjeet 10 leivälle:
Katkarapumajoneesi, katkaraputuorejuusto, avokado, salaatti
- sulata 300 g katkarapuja, valuta huolella
- sekoita ravut 2 desiin majoneesia
- poista 2 avokadosta kivet, viipaloi sisus puolen sentin siivuiksi ja koverra irti lusikalla. Laita kulhoon ja lisää 0,5 dl limenmehua. Pyörittele avokadot mehussa, jotta ne eivät mustu.
- suikaloi puolikas jäävuorisalaatti hienoksi
- jaa rapumajoneesi 10 leipäviipaleelle, laita päälle ohut kerros salaattia ja lado päälle mehusta nostettuja avokadosiivuja vieretysten. Voitele 10 leipäsiivua tuorejuustolla ja nostele kansiksi.
Surimisuikale, sitruunamajoneesi
- sekoita 200 grammaa surimisuikaletta, 2,5 desiä majoneesia, puolikkaan sitruunan kuori ja mehu, 1 tl rouhittua mustapippuria ja tuoretta tilliä
- levitä täyte 10 leipäsiivulle ja nosta toiset 10 kansiksi.
Currybroileri, salaatti, ananastartarmajoneesi
- laita uunivuokaan 400 g broilersuikaleita, 1 rkl öljyä, ½ tl suolaa, 2 tl suolatonta curryjauhetta (jos sinulla on vain suolaa sisältävää currya, jätä suolalisä pois) tai mietoa currytahnaa, 2 tl sitruunanmehua ja 1 tl hunajaa. Pyörittele sekaisin ja kypsennä uunissa 180 asteessa folion alla noin 25-45 minuuttia kunnes broileri on kypsää. Jäähdytä huolellisesti ja nopeasti. Nypi tai leikkaa vajaan sentin paloiksi.
- sekoita broileri, 2 dl majoneesia, ½ purkkia ananasmurskaa, 1/4 pieni sipuli (hakkaa hienoksi) ja 5 pientä minimaustekurkkua (näille sama käsittely kuin sipulille).
- levitä täyte 10 leipäsiivulle, laita päälle tasainen ohut kerros hienoksi suikaloitua jäävuorisalaattia ja laita toiset 10 leipäsiivua kansiksi.
Grillattu halloumi, chilimajoneesi, salaatti, aurinkokuivattu tomaatti
- viipaloi 2 pakettia halloumia puolen sentin siivuiksi ja paista kuivalla pannulla. Jäähdytä nopeasti ja huolella.
- sekoita 2 desiä majoneesia, 1-2 tl chilitahnaa tai tabascoa, 2 tl ketsuppia ja ½ tl rouhittua mustapippuria. Levitä majoneesia 20 leipäsiivulle, laita puolet siivuista syrjään. Täytä 10 siivua; ripottele majoneesin päälle 1 dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina, lado halloumisiivut päälle ja peitä ne ohuella salaattisuikalekerroksella. Lado loput leipäviipaleet kansiksi.
Lohituorejuusto, kylmäsavu- tai graavilohi, sitruunamajoneesi, maustekurkku
- valmista sitruunamajoneesi kuin surimileipäohjeessa, viipaloi 2 maustekurkkua pituussuunnassa (tai ole näppärä ja osta purkki voileipäkurkkua). Painele kurkkusiivuista talouspaperilla enimmät etikkaliemet.
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 lohituorejuustolla, lado tuorejuuston päälle lohta ja peitä kurkkusiivuilla. Päälle majoneesilla voidellut leipäsiivut.
Savuporo, puolukkamajoneesi, savuporo- tai kanttarellituorejuusto, salaatti
- sekoita 2 dl majoneesia, ja ½ dl jäisiä pakastepuolukoita
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 tuorejuustolla. Lado tuorejuuston päälle kylmäsavuporosiivuja, peitä ohuella kerroksella salaattisuikaleita ja laita loput leipäsiivut kansiksi.
Wrappeihin toimii samat makuyhdistelmät. Täytä wrapit näin:
- lado tortillat leikkuulaudalle tai työtasolle
- levitä (majoneesi tai) tuorejuusto itseäsi lähinnä olevalle puoliskalle
- laita salaattia tortillan leveimpään kohtaan reunasta reunaan. Salaattia saa olla reippaasti.
- seuraavaksi liha, kala tai juusto salaatin päälle
- hiukan majoneesia näiden päälle, jos et ole sekoittanut sitä jo täytteeseen
- kurkku, avokado yms trimmingit päällimmäiseksi
- taita tortillan lähin reuna täyteraidan yli, paina kevyesti tiiviimmäksi ja rullaa niin, että ulommaiseksi tulee "kuiva" kerros.
- leikkaa paloiksi, asettele vadille "päät" alapuolelle jotta rulla eivät aukea"
- muista peittää wrapit heti, tortilla kuivuu todella nopeasti.
Jos haluat oikein tosissasi brassailla ja revitellä, tee mätimoussekakku! Tämä on yksinkertainen ja helppo, mutta näyttävä herkku. Sen täyte on kuohkeaa, täyteläistä smetanavaahtoa, jota täplittää syvän oranssi mäti ja tuore tilli. Sitruuna tuo kakkuun raikkautta.
Mätimoussekakkuun tarvitset:
3 dl hienonnettua näkkileipää, hapankorppua tai täysjyvävoileipäkeksejä
50 g voita
500 grammaa kirjolohenmätiä
600 g smetanaa
1 prk kermaviiliä
1 dl tuoretta tilliä
2 tl rouhittua mustapippuria
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
5 liivatelehteä
Koristeeksi mätiä, tilliä, limeä, sitruunaa (jopa ihan vallan lohiruusukkeenkin voit taiteilla kylmäsavusta!)
Sekoita sulatettu voi ja näkkärimurut, painele leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuuan pohjalle. Paista uunissa kymmenisen minuuttia, laita jääkaappiin jäähtymään.
Ota syrjään 100 g mätiä koristelua varten.
Liota liivatelehdet pehmeäksi kylmässä vedessä. Kiehauta sitruunanmehu ja ota pois levyltä. Purista liivatteet ja sulata mehuun. Anna jäähtyä täytteen sekoittamisen ajan. Jos mehu menee hyytelöksi, lämmitä sitä varovasti uudelleen, älä kuitenkaan yhtään enempää kuin on aivan pakko.
Vaahdota smetana. Lisää pippuri, hienoksi revitty tilli, hienoksiraastettu sitruunankuori ja mäti. Sekoita nopeasti keskenään kermaviili ja liivateseos, sekoita smetanatäytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta.
Laita jääkaappiin ja anna asettua vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Koristele tasaisella mätikerroksella, tillitupsulla ja lime- sekä sitruunasiivuilla.
Ennen vuuan avaamista pyöräytä palettiveitsellä (tai muulla tylsällä ja ohuella veitsellä) kakun ja vuuan reunan välistä täyden kierroksen, jolloin kakku irtoaa nätisti. Nosta tarjoiluvadille esim. kahta leveää, ohutta paistinlastaa käyttäen.
Jos ei näillä eväillä saa juhlaa aikaan, niin eipä sitte juur millään. Jos tuntuu, että haluat jotain erilaista, tee salaatteja ja paistia tai suolattua possunfilettä. Niihin sekä makeisiin leivonnaisiin löytyy jo monta ohjetta blogista hakutoimintoa tai sivun reunan sanavalikkoa käyttämällä. =)
Hulta toivottelee onnea kaikille valmistuneille/ylioppilaille/koulunsa päättäville!
torstai 26. toukokuuta 2016
maanantai 16. toukokuuta 2016
Hyvinvointivaltio - terveydenhuollon ongelmista
Minäpä se oon kippeenä.
Olen viettänyt nyt neljä päivää TAYSin gastroenterologian osastolla leikkausta odotellen. Tämä tarkoittaa sitä, että aamulla puoli kahdeksalta palaan osastolle kotoa (koska kieltäydyn enää pilaamasta yöuniani huonossa, nitisevässä sängyssä pyörien, vähän väliä heräillen) ja kädessäni olevaan kanyyliin isketään taas kerran kiinni suolaliuos- ja antibioottitipat. Istun, luen, katselen videoita tabletilta, juttelen huonetovereitteni kanssa ja otan päiväunia. Ihan mukavaa ajanvietettä, joku voisi ajatella. Mutta.
Tässä samalla hiljaa toivon, että sappirakkoni ei repeä kun kello tikittää eteenpäin. Lasken minuuttihintaa sille, kun istun täällä epämukavassa punkassani. Tämä lysti maksaa minulle 38,80 euroa päivässä. Yhteiskunnalle hinta on vieläkin korkeampi; sairaalavuorokauden hinnalla ei kateta paljon mitään. Ei, vaikka en saa syödä täällä muruakaan - olen leikkausjonossa ja silloin paastotaan jos vaikka vahingossa sattuisikin olemaan aikaa operoida. Joten syön ja juon yhden kerran päivässä, kotona yhdentoista maissa illalla. Sen jälkeen en saa enää syödä, koska aamulla palaan taas osastolle. Ihan vain istumaan ja odottamaan.
Lisäksi työnantajani, molemmat niistä, saavat pulittaa sairasajan palkkaa ja päälle vielä tuuraajani palkkakuluja. Eli persnetoksi menee heilläkin.
Minulla on kaksi vuokratyösuhdetta, ja sitä myötä kaksi nollasopimusta. Koska sairastuin juuri hyvään aikaan eli juuri ennen vuorolistojen julkaisemista, kaksiviikkoisen sairaslomani jälkimmäiselle viikolle heidän ei tarvitse merkitä ollenkaan tunteja. Kuukausiansioni kutistuu siinä tapauksessa 25%. Ja sairaalamaksut sen kun juoksevat.
Tulin tänne ensiapupolin, Acutan kautta. Olin ensimmäistä kertaa Acutassa viikko sitten tiistain ja keskiviikon välisen yön. Silloin lääkäri säästi sairaalan varoja jättämällä ultraäänitutkimuksen tekemättä. Minut kotiutettiin kipulääkkeen kanssa.
Seuraavana yönä kuumeeni nousi pilviin, ja painuin aamulla sairaanhoitajan luo terveyskeskukseen. - "Ei tarvetta lääkärikäynnille tänään, noudatat nyt vaan oireenmukaista erikoisruokavaliota". Perjantaina pääsin viimein lääkärille. Minut passitettiin välittömästi takaisin Acutaan.
Acutassa lojuin taas sen seitsemän tuntia, kunnes ultraäänitutkimuksen jälkeen ilmoitettiin että minulla on puolentoista sentin sappikivi, sappirakontulehdus ja tarve leikkaukselle heti.
Oho. Se ultraäänen skippaaminen keskiviikkona maksoikin nyt sairaanhoitopiirille sairaanhoitajakäynnin, lääkärikäynnin ja Acuta-visiitin verran enemmän. Lisäksi arkisin leikkaukset pyörivät paremmin kuin viikonloppuisin, eli jos minut olisi tutkittu kunnolla ja passitettu osastolle jo keskiviikkoaamuna, olisin mahdollisesti päässyt nopeammin leikkaukseen ja tässä kohtaa, maanantaipäivällä, olisin ollut jo monta päivää kotona toipumassa.
Ja sitte osastolle. Hoitaja kertoi, että minut leikataan kun ehditään ja leikkaussalin tilanne on kaaoksessa potilasmäärien takia. No, odotellaan sitten. Kävi ilmi, että en ole yksin. Ikkunanpuoleisessa punkassa makasi nainen saman vaivan kanssa. Hänellä oli kovia kipuja ja tulehdusarvot huitelivat antibiooteista huolimatta lähellä sataa. Häntä makuutettiin osastolla tippapullon jatkeena keskiviikosta sunnuntaihin asti kunnes se ainoa leikkaussali EI ollut täynnä mustuneita ja vuotavia suolia tai revenneitä sisäelimiä.
Minun odotukseni jatkuu. Kuulin juuri, että ykköspaikkani jonossa on vaihtunut toiseen sijaan. Ja aina jonkun kiireellisemmän tullessa ovesta sisään, leikkausaikaani arvotaan taas kauemmaksi ja kauemmaksi. Ja minä pulitan kiltisti taas 38,80 € lisää ja yhteiskunta maksaa loput.
Kahden potilaan, minun ja ikkunapunkan naisen, kesken olemme nyt odottaneet leikkausta kahdeksan päivää. Kahdeksan turhaa sairaalavuorokautta! Tilanne on sama koko osastolla, ihmiset makaavat odottamassa leikkaukseen pääsyä, hoitajat hoitavat ja lääkitsevät kipuja, keittiö ruokkii ne jotka nyt ylipäätään saavat syödä, osasto pursuaa potilaita ja se ainut leikkaussali on aina varattu.
Pahimmassa tapauksessa jonkun odottajan kunto romahtaa ja taas menee leikkaussalin ohjelma uusiksi.
Näin ne sairaanhoitopiirin rahat katoavat. Säästetään, mutta tuloksetta. Siirretään rahaa taskusta toiseen, vaikka kummassakin taskussa on reikä.
Mitä tapahtuisikaan, jos tämäkin osasto saisi toisen leikkaussalin? Kovin kallista se on, salin varusteleminen ja henkilökunta ja ties mikä, joten siihen ei ryhdytä koska nyt säästetään! Säästetään Suomi kuntoon ja kansalaiset terveeksi! Voi tätä säästämisen riemua!
Ei. Säästön nimissä pitäisi ensin käyttää vähän rahaa. Pitäisi olla tarkkana, että leikkauksiin ei tarvitsisi osastolla jonottaa. Että päivän aikana saataisiin aina pöytä puhtaaksi, että kenenkään sairaus ei pitkittyisi ja jopa pahenisi odotellessa. Että hoitohenkilökunta - joka täällä on huippuluokkaa - ei joutuisi hukkaamaan ammattitaitoaan antibiootti- ja kipulääkeransuunoita jonottajille jaellessaan. Ettei lääkäreiden aika menisi päivästä toiseen potilaille selittäessä, miksi heitä ei tänäänkään ehditä leikata.
Ettei osasto olisi täynnä niitä odottelijoita. Että saataisiin sänkyihin potilaita, jotka on jo autettu tielle kohti paranemista.
Nyt rahat menevät aivan väärään paikkaan. Sen sijaan, että leikkaussali- ja hoitolaitoskapasiteetin minimointi (tätä kutsutaan tietyissä piireissä uudistamiseksi, säästämiseksi ja hoitoketjun tiivistämiseksi) toisi säästöjä, se on itse asiassa hirvittävän kallista. Kaikille.
Hyvinvointivaltion käsite on viime vuosina muuttunut radikaalisti; nyt on vaan pakko voida hyvin, koska huonovointisista ei pystytä enää huolehtimaan. Suomi säästetään kuoliaaksi. Kuka päättäjistä uskaltaa viimein sanoa tämän ääneen?
Alan kasailla kamppeitani ja valmistautua taas kotiinlähtöön. Arpa ei suosinut tänäänkään. Mutta ehkä jo huomenna on minun vuoroni. Kunpa sappeni jaksaisi odottaa vielä hetken...
Olen viettänyt nyt neljä päivää TAYSin gastroenterologian osastolla leikkausta odotellen. Tämä tarkoittaa sitä, että aamulla puoli kahdeksalta palaan osastolle kotoa (koska kieltäydyn enää pilaamasta yöuniani huonossa, nitisevässä sängyssä pyörien, vähän väliä heräillen) ja kädessäni olevaan kanyyliin isketään taas kerran kiinni suolaliuos- ja antibioottitipat. Istun, luen, katselen videoita tabletilta, juttelen huonetovereitteni kanssa ja otan päiväunia. Ihan mukavaa ajanvietettä, joku voisi ajatella. Mutta.
Tässä samalla hiljaa toivon, että sappirakkoni ei repeä kun kello tikittää eteenpäin. Lasken minuuttihintaa sille, kun istun täällä epämukavassa punkassani. Tämä lysti maksaa minulle 38,80 euroa päivässä. Yhteiskunnalle hinta on vieläkin korkeampi; sairaalavuorokauden hinnalla ei kateta paljon mitään. Ei, vaikka en saa syödä täällä muruakaan - olen leikkausjonossa ja silloin paastotaan jos vaikka vahingossa sattuisikin olemaan aikaa operoida. Joten syön ja juon yhden kerran päivässä, kotona yhdentoista maissa illalla. Sen jälkeen en saa enää syödä, koska aamulla palaan taas osastolle. Ihan vain istumaan ja odottamaan.
Lisäksi työnantajani, molemmat niistä, saavat pulittaa sairasajan palkkaa ja päälle vielä tuuraajani palkkakuluja. Eli persnetoksi menee heilläkin.
Minulla on kaksi vuokratyösuhdetta, ja sitä myötä kaksi nollasopimusta. Koska sairastuin juuri hyvään aikaan eli juuri ennen vuorolistojen julkaisemista, kaksiviikkoisen sairaslomani jälkimmäiselle viikolle heidän ei tarvitse merkitä ollenkaan tunteja. Kuukausiansioni kutistuu siinä tapauksessa 25%. Ja sairaalamaksut sen kun juoksevat.
Tulin tänne ensiapupolin, Acutan kautta. Olin ensimmäistä kertaa Acutassa viikko sitten tiistain ja keskiviikon välisen yön. Silloin lääkäri säästi sairaalan varoja jättämällä ultraäänitutkimuksen tekemättä. Minut kotiutettiin kipulääkkeen kanssa.
Seuraavana yönä kuumeeni nousi pilviin, ja painuin aamulla sairaanhoitajan luo terveyskeskukseen. - "Ei tarvetta lääkärikäynnille tänään, noudatat nyt vaan oireenmukaista erikoisruokavaliota". Perjantaina pääsin viimein lääkärille. Minut passitettiin välittömästi takaisin Acutaan.
Acutassa lojuin taas sen seitsemän tuntia, kunnes ultraäänitutkimuksen jälkeen ilmoitettiin että minulla on puolentoista sentin sappikivi, sappirakontulehdus ja tarve leikkaukselle heti.
Oho. Se ultraäänen skippaaminen keskiviikkona maksoikin nyt sairaanhoitopiirille sairaanhoitajakäynnin, lääkärikäynnin ja Acuta-visiitin verran enemmän. Lisäksi arkisin leikkaukset pyörivät paremmin kuin viikonloppuisin, eli jos minut olisi tutkittu kunnolla ja passitettu osastolle jo keskiviikkoaamuna, olisin mahdollisesti päässyt nopeammin leikkaukseen ja tässä kohtaa, maanantaipäivällä, olisin ollut jo monta päivää kotona toipumassa.
Ja sitte osastolle. Hoitaja kertoi, että minut leikataan kun ehditään ja leikkaussalin tilanne on kaaoksessa potilasmäärien takia. No, odotellaan sitten. Kävi ilmi, että en ole yksin. Ikkunanpuoleisessa punkassa makasi nainen saman vaivan kanssa. Hänellä oli kovia kipuja ja tulehdusarvot huitelivat antibiooteista huolimatta lähellä sataa. Häntä makuutettiin osastolla tippapullon jatkeena keskiviikosta sunnuntaihin asti kunnes se ainoa leikkaussali EI ollut täynnä mustuneita ja vuotavia suolia tai revenneitä sisäelimiä.
Minun odotukseni jatkuu. Kuulin juuri, että ykköspaikkani jonossa on vaihtunut toiseen sijaan. Ja aina jonkun kiireellisemmän tullessa ovesta sisään, leikkausaikaani arvotaan taas kauemmaksi ja kauemmaksi. Ja minä pulitan kiltisti taas 38,80 € lisää ja yhteiskunta maksaa loput.
Kahden potilaan, minun ja ikkunapunkan naisen, kesken olemme nyt odottaneet leikkausta kahdeksan päivää. Kahdeksan turhaa sairaalavuorokautta! Tilanne on sama koko osastolla, ihmiset makaavat odottamassa leikkaukseen pääsyä, hoitajat hoitavat ja lääkitsevät kipuja, keittiö ruokkii ne jotka nyt ylipäätään saavat syödä, osasto pursuaa potilaita ja se ainut leikkaussali on aina varattu.
Pahimmassa tapauksessa jonkun odottajan kunto romahtaa ja taas menee leikkaussalin ohjelma uusiksi.
Näin ne sairaanhoitopiirin rahat katoavat. Säästetään, mutta tuloksetta. Siirretään rahaa taskusta toiseen, vaikka kummassakin taskussa on reikä.
Mitä tapahtuisikaan, jos tämäkin osasto saisi toisen leikkaussalin? Kovin kallista se on, salin varusteleminen ja henkilökunta ja ties mikä, joten siihen ei ryhdytä koska nyt säästetään! Säästetään Suomi kuntoon ja kansalaiset terveeksi! Voi tätä säästämisen riemua!
Ei. Säästön nimissä pitäisi ensin käyttää vähän rahaa. Pitäisi olla tarkkana, että leikkauksiin ei tarvitsisi osastolla jonottaa. Että päivän aikana saataisiin aina pöytä puhtaaksi, että kenenkään sairaus ei pitkittyisi ja jopa pahenisi odotellessa. Että hoitohenkilökunta - joka täällä on huippuluokkaa - ei joutuisi hukkaamaan ammattitaitoaan antibiootti- ja kipulääkeransuunoita jonottajille jaellessaan. Ettei lääkäreiden aika menisi päivästä toiseen potilaille selittäessä, miksi heitä ei tänäänkään ehditä leikata.
Ettei osasto olisi täynnä niitä odottelijoita. Että saataisiin sänkyihin potilaita, jotka on jo autettu tielle kohti paranemista.
Nyt rahat menevät aivan väärään paikkaan. Sen sijaan, että leikkaussali- ja hoitolaitoskapasiteetin minimointi (tätä kutsutaan tietyissä piireissä uudistamiseksi, säästämiseksi ja hoitoketjun tiivistämiseksi) toisi säästöjä, se on itse asiassa hirvittävän kallista. Kaikille.
Hyvinvointivaltion käsite on viime vuosina muuttunut radikaalisti; nyt on vaan pakko voida hyvin, koska huonovointisista ei pystytä enää huolehtimaan. Suomi säästetään kuoliaaksi. Kuka päättäjistä uskaltaa viimein sanoa tämän ääneen?
Alan kasailla kamppeitani ja valmistautua taas kotiinlähtöön. Arpa ei suosinut tänäänkään. Mutta ehkä jo huomenna on minun vuoroni. Kunpa sappeni jaksaisi odottaa vielä hetken...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)